Kohta helpottaa...
Miten niin moni päivä alkaakaan järkyttävällä kivulla ja joudun nopeasti pyytämään kipulääkettä. Kun ensimmäisen kerran kipu hellitti hetkeksi, se tuntui aivan uskomattoman hyvältä ja ajattelin, että tästä se alkaa helpottaa. Niin moni päivä kuitenkin alkaa ja päättyy täysin yhtä kivuliaana. Ja niin montakertaa hoen itselleni päivän aikana "kohta helpottaa.." Liian moni ilta päättyy kyyneliin ja huutavaan raivoon sisällä, kun tekisi mieli paiskoa tavaroita ja huutaa kirosanoja.. Ehkä monen vanhuksen pillerit menisi kuitenkin väärään kurkkuun, jos alkoiksin täällä perkeleitä viljelemään harvasen ilta. Onneksi se kuitenkin joskus helpottaa, että pääsee huutamaan ja tekemään itku potku raivareita...
On niitä kivuttomia hetkiä kuitenkin ollut aina välillä. Joskus havahdun kesken jännittävän tv-sarjan tai tiivistunnelmaisen sotapelin aikana, ettei jaloissa tunnu kipua. Mikä vaan saa ajatukset muualle kivusta helpottaa parhaiten, etten ajattele kipua joka tunti, minuutti ja sekunti päivästä. Kumpa tää vaan helpottaisi nopeammin, eikä tarvitsisi hokea itselle nukkumaan mennessä "kohta helpottaa, kohta helpottaa, kohta helpottaa..."
On niitä kivuttomia hetkiä kuitenkin ollut aina välillä. Joskus havahdun kesken jännittävän tv-sarjan tai tiivistunnelmaisen sotapelin aikana, ettei jaloissa tunnu kipua. Mikä vaan saa ajatukset muualle kivusta helpottaa parhaiten, etten ajattele kipua joka tunti, minuutti ja sekunti päivästä. Kumpa tää vaan helpottaisi nopeammin, eikä tarvitsisi hokea itselle nukkumaan mennessä "kohta helpottaa, kohta helpottaa, kohta helpottaa..."
Seurataan ja rukoillaan päivä päivältä. Kaikkea hyvää!
VastaaPoistaHenrik (rovasti)
Löysin sun blogis vasta tänään ja luin sen läpi kostein silmin. Onneksi olet noin elämänhaluinen nuori, tuosta ei varmaan moni selviäsi. Kaikkea hyvää jatkoon, kyllä noin kova mimmi tuosta selviää leikiten! Pikaista paranemista :)
VastaaPoistaTuu pelaa cs global offensivee. En tiiä mikä tää shakira läppä on, mut olkoon se nyt mun google tili sit. :D
VastaaPoistaOot huikee taistelija! Tsemppiä!
VastaaPoistaKäden ojennus ja iso halaus sinulle.
VastaaPoistaOot kyllä kova likka. :)
Kyllä loppuu pikku asioista ruikuttaminen, kun sun tarinaa lukee. Olet aikamoinen SANKARI.
VastaaPoistaSinä kultainen ihana tyttönen!
VastaaPoistaEt ole paljon omaa tytärtäni vanhempi. Löysin Iltalehden kautta blogisi ja luin jokaisen tekstin alusta alkaen. Olen itse kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa, hermokipuakin. Noin totaalia tuhoa ja pitkää sairastamista en osaa silti oikein edes kuvitella. Olen ällistynyt siitä, että jaksat sinnitellä, vaikka kaiken täytyy tuntua välillä todella mustalta.
Toivon sydämestäni, että saat mitä ansaitset: - Jonakin päivänä kävelet omin jaloin, pääset kotiin perheen ja ystävien kanssa viettämään joulua ja juhannusta. Saat käydä lähikaupassa, moikata naapuria, leikkiä kissan tai koiran kanssa, ripustaa pyykit narulle kesätuuleen kuivumaan. Tapaat uusia ihmisiä, löydät sen ihanan ihmisen vierellesi, perustat perheen.
Kaiken sen ansaitset. Uskon että meitä on monia, jotka hartaasti toivovat sitä kaikkea kohdallesi.
Sanot myös jossakin tekstissä, että lääkärit eivät ole ennen törmänneet vastaaviin vammoihin. Niin kurjaa ja kipeää kuin se sinulle onkin, autat koko ajan heitä auttamaan tulevaisuudessa monia monia muita ihmisiä!!! Olet ihme, josta he saavat oppia.
Toivon, että jaksat edelleen taistella samalla peräänantamattomuudella kuin tähänkin saakka. Osaisinpa auttaa, mutta valitettavasti tässä tilanteessa voin vain toivoa kaikin voimin sinulle kestävyyttä, sitkeuttä, uskoa ja lujaa tahtoa. On totta mitä moni on kommenteissaan todennut: Olet todellakin SANKARI! Virtuaalihalaus sinulle ja kaikkea hyvää <3 !
T. Tiina
Minäkin löysin blogisi vasta tänään. Yleensä tapanani ei ole kommentoida ihmisten blogeihin, mutta sinä et jätä vaihtoehtoja :) Taistelusi on jotain mitä terve ihminen ei voi edes käsittää. Voi vaan nostaa hattua ja miettiä, jaksaisiko itse jos olisi samassa tilanteessa. Pakko jaksaa, niin kai se on. Ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa; Luovuttaa tai jaksaa. Uskoa siihen, että paremmat ajat ovat edessäpäin JA että kaikesta kasvaa, että sille on syynsä että sinä olet yhä siinä. Kuten itsekin kirjoitit: "Voisi olla, ettei kukaan olisi kirjoittamassa sanoja, joita nyt kirjoitat." Sinä selvisit ja selviät vielä jaloillesi, olen varma siitä. Uskon, niin karulta kuin kuulostaakin, että kaikelle on tarkoituksensa, ja että tällä hetkellä, tällä kokemuksellasi ja taistelullasi sinä olet esimerkkinä sekä lääkäreille että meille muille. Annat perspektiiviä 'arjen harmauteen', joka on harmaaksi omin käsin maalattu, luullaan, että harmaa on ruma väri ja arki rumuudesta rakennettu. Unelmasi, toiveesi, kaipuunkohteesi jotenkin avaavat silmät ja osoittavat, että ehkei se niin harmaata olekaan, arki. Ehkä onkin niin, että vasta kun sen menettää, oivaltaa että itse asiassa, tärkeimpiä asioita olivat juuri ne pienet: Käynti lähikaupassa omin jaloin, postin hakeminen, koiran ulkoilutus, perhe, ystävät, hyvä ruoka, kynttilät, lämpö, läheisyys, rakastaminen. Olen saman ikäinen kuin sinä. Mietin, miten monenlaisia ihmiskohtaloita sitä voikaan olla. Miten paljosta tulee valitettua, voivoteltua, miten montaa murhetta märehdittyä aivan syyttä suotta. Kun ympärillä on kuitenkin se kaikki, mille on sokea. Ei näe metsää puilta. Kiitos taistelustasi. Kiitos että jaat sen meidän kanssamme. Avaat silmät ja saat näkemään, mikä on oikeasti tärkeää. Toivon sydämestäni, että pääset nauttimaan juuri näistä asioista, arjesta, jolla on kultareunus, jos ei ihan hetikohta niin hitaasti ja varmasti, sitten kun niin on tarkoitettu. Voimia, uskoa, toivoa ja rakkautta sinulle <3
VastaaPoistaTänään vasta löysin blogisi ja luin kerralla kaikki läpi. Raskaan matkan olet kulkenut ja pitkä tie vielä on edessä. Voimaa sinulle jatkossa.
VastaaPoistaVastaavan tapauksen itsekkin läpikäyneenä tiedän, että jossakin vaiheessa alkaa se aurinkokin paistamaan.
Ehkä siellä joku vanhus voisi sinut yllättääkin jos oikein "innostuisit". Nimittäin sillä, miten hyvin ymmärtäisivät sinua.
VastaaPoistaRiippuu tietysti paljon vanhuksesta ja kunnosta :) Oma mummonikin aikanaan yllätti minut aikuisiällä jutellessa juuri sillä, että niin herttainen kuin olikin, niin oli myös tietyissä tilanteissa yllättävää terävyyttä äänenpainoissa ja yhtäkkiä puhuikin pitkän elämänkokemuksen omaava nainen, ei todellakaan mikään puolihöperö ihminen. Joskus meinaa unohtua, että vanhukset ovat käyneet läpi pitkän elämän ja eivät välttämättä kovin vähästä hätkähdäkään :)
No se siitä. Joka tapauksessa edelleen on positiivista lukea, että vaikka kipuja on, niin on kuitenkin noita asioita, jotka saavat sen joksikin aikaa pois. Ehkä jossain vaiheessa onnistut tietoisesti jo saamaan sen ainakin sivummalle, kun se kerran nyt onnistuu esim. pelien kautta.
Jakselehan siellä ja laske ne perkeleet nyt välillä ulos jos nyt et ihan aina kehtaa :) Jälleen kerran omalta osaltani sinulle toivon toipumisen edistymistä ja muutenkin kaikkea hyvää :)
Jostain luin että hermon kasvunopeus vuorokaudessa olisi n.1 mm. Olettais että kiputilat johtuu parantumisesta. Eli siltä osin kyllä pitäis jossain vaiheessa kipujen ainakin helpottaa. Nyt kun iltapäivälehdet kirjoitti sinusta jutun, pelotti että stressaannut, toivottavasti et!
VastaaPoistaVoimaa ja jaksamista meiltäkin päin!!:) *iso hali*
VastaaPoistaToimin toisen naisten liiga joukkueen huoltajana kun kaikki tapahtui enkä millään halunnut uskoa tapahtunutta miten nuorelta riistetään tulevaisuus ja elämä hetkessä.
VastaaPoistaSeuratessani oman joukkueni pelaajien tulevaisuuden suunnitelmia ja opiskelujen kehittymistä niin tuntuu äärettömän pahalta kokemasi kohtalo.
Vaikka et kentälle palaisi niin toimi joukkueesi taustalla esimerkkinä mitä taistelutahto oikeasti on.
Luin blogisi kertaistumalta ja veti kunnioituksesta hiljaiseksi. Asennetta ja sisua sinulta ainakin löytyy kuin pienestä pitäjästä! Toivon sinulle jatkossa pidentyviä ja tiuhaan esiintyviä kivuttomia hetkiä, ne ovat kultaakin kalliimpia toipumisessa.
VastaaPoistaMinäkin löysin blogisi vasta nyt. Olet kuitenkin ollut usein ajatuksissani ja pelkäsin silloin tapahtumien jälkeen kauheasti puolestasi. Kun kuulin että olet edelleen hengissä, hymy levisi korviin.
VastaaPoistaIso virtuaalihali täältä! Rukoilen puolestasi!
Karua on elämä joillekkin.. Uskomatonta, että vielä kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen jaksat uskoa tulevaan. Muista, että sankarit eivät koskaan kuole.
VastaaPoistaJos voisin edes murusen ottaa kivuista itselleni, niin sen tekisin. Olen mukana tukemassa ja jatkan blogin lukemista. Voimia jaksaa!
VastaaPoistaVoimia ja hyvää loppusyksyä vaan kaikesta huolimatta.
VastaaPoistaIltalehti vinkkasi blogistasi, joten päätin tulla kurkistamaan. Teit ison vaikutuksen kentällä (Talin hallissa, muistaakseni huhtikuussa 2012 - HJK-Ilves 0-0), joten tuon kauhistuttavan uutisen kuuleminen hiukan myöhemmin pysäytti sitäkin suuremmalla voimalla. Seurailin tilannetta (kuten muutkin) lehdistöstä - pahinta peläten ja parasta toivoen.
VastaaPoistaToivottavasti lähiaikoina saat jo kaikki kivut täysin hallintaan (tai mieluummin historiaan) ja pääset palaamaan töiden ja harrastusten pariin.
Moikka. Ei voi muuta sanoa kuin että olet todellinen taistelija. Kynneleet silmissä lueskellut sun blogia. Luulen että kaikki me jotka blogiasi luemme haluaisimme ottaa edes osan sinun kivuista itselleen. Voimia sinulle ja tsemppiä. Sydämmestäni toivon että pääset pian kivuistasi eroon ja ennen kaikkea pääset jouluksi kotiin.
VastaaPoistaIso halaus sinulle <3
Ei tätä voinut silmät kostumatta lukea. Teit työtäsi meidän kaikkien eteen ja jouduit kohtaamaan jotain käsittämättömän kamalaa.
VastaaPoistaJospa voisin mitenkään antaa lohdustusta.
Voimia sinulle ja läheisillesi.
Laitat harmaan arjen arvostuksen ihan toiselle tasolle.
Iso halaus täältä yös. >3
Hei. Jos tuntuu siltä, laita tyhjä viesti kari.t.kivisto@gmail.com niin kerron asiani. Voimia!
VastaaPoistaLuin yheltä istumalta kaikki sun kirjotukset! Ei voi muuta sanoo, ku et oot kyllä sitkeä likka! Tsemppiä! <3
VastaaPoistaKirjoitin ja kaikki katosi mutta kirjoitetaan uudestaan:)
VastaaPoistaLöysin blogisi lehden vinkin perusteella mutta useasti olen miettinyt, mitä sille poliisille kuuluu?
Tuota kivun määrää ei pysty mitenkään käsittämään ja toivon sulle ihan hirmuisesti tsemppiä kestää se! Olisi mahtavaa sanoa, että kyllä se vielä jonain päivänä helpottaa mutta kun en voi luvata sitä niin en sano.
Uskomaton taistelija olet!
Hengessä edelleen med,xo!
VastaaPoistaTsemppiä heidi! Oot rautaa. Mietin usein miten voit ja tätä seuraamalla on tullut selväksi. Toivottavasti paremmat ajat pian edessä ! Voimia täydestä sydämestä!
VastaaPoista-Jesper
Aurinkokina paistaa vaihteeksi :) Toivottavasti sinnekin huoneeseen missä olet. Jos vaikka näitä kommentteja välillä vilkuilet, niin tällainen syyspäivän tervehdys tätä kautta :)
VastaaPoistaKun ei voi vaan tulla ja halata, mutta eiköhän sulla ole läheisiä ihmisiä, jotka muistavat sitä tehdä välillä. Nyt saisi joku heistä ottaa sut ja pitää hieman pidemmän hetken siinä halauksessa ja antaa sun tuntea sen miten välittää oikeasti. Sellaiset terveiset tahtoisin sulle laittaa. Että jos joku perheestäsi voisi tuon verran auttaa ja tehdä tuon tuntemattoman kirjoittajan puolesta ;) Mutta jos nyt ei ole ketään paikalla, niin ajatus varmaan välittyi :))
Taas täällä kuulumisiasi lukemassa - paljon tsemppiä, valoisia ajatuksia ja voimia sulle toivotan! Toivottavasti noita kivuttomia hetkiä sulle tulisi jatkossa aina vain enemmän ja enemmän. Aina on toivoa!
VastaaPoistaSitä samaa me kaikki toivomme, - että sinulla alkaisi kivuton elämä ja saisit 100-kertaisesti kompensaatiota tästä kaikesta ikävästä!
VastaaPoistaRukouksin muistaen.
Oli todella koskettavaa lukea blogiasi. En voi kuin ihailla sinnikkyyttäsi ja elämänhaluasi! Toivon kaikkea hyvää sinulle ja rukoilen, että täyden toipumisen ihme tapahtuisi. Voimia oikein paljon!
VastaaPoistaHiljaiseksi vetää kipu, jonka kanssa olet joutunut elämään. Upeaa miten olet jaksanut läpi kaiken tuon ja kriittisten hetkien. Kiitos että olet jakanut näitä meillekin. Ei voi täältä muuta kuin toivottaa sinulle mahdollisimman tasaista paranemista, olet kyllä todellinen sankari ja monien mielissä!
VastaaPoistaOot aivan HUIKEE taistelija ja esimerkki Suomalaisesta sisusta!!! Jonain päivänä olet taas terve.
VastaaPoistaSinun Blogin hukkasin joskus ja nyt löysin sen uudelleen.
VastaaPoistaToivon sinulle RAUTAINEN Tytsy KIVUTTOMIA Päiviä paranemiseesi ja muutenkin KAIKKEA Hyvää. T:Rekkakuski ja Vpk aktiivi.
Moi! On aivan käsittämätön tarina, se mitä kaikkea oot joutunu kokemaan. Vaatii luonteen lujuutta selvitä - sitä sulla tuntuu olevan vaikka muille jakaa! Tsemppiä! Toivon et tulevaisuus on kirkkaampi :)
VastaaPoistaLöysin tänne tänä syksynä, kun joku jakoi blogisi facessa.
VastaaPoistaOli luettava saman tien eka postauksesta asti läpi. Uskomattoman kova taistelutahto sulla on kaikista vaikeuksia huolimatta. <3 Pitkä aika terveeseen päivään varmasti vielä on, mutta hiljaa hyvä tulee.
Sinussa puhkuu suomalainen sisu ja luja tahdonvoima,moni olisi jo luovuttanut!kaikkea hyvää ja voimia alkaneeseen vuoteen! ♡
VastaaPoista