keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Menetin yhden elämäni tärkeimmän asian

Olen joutunut tässä lähiaikoina taas miettimään sitä mitä kaikkea vammautuminen minulta veikään. En tietoisesti ole halunnut sitä miettiä, mutta varsinkin tämä asia tuntuu ehdottoman pahalta. Se etten pääse enää merelle saaristoon, tarkemmin sanottuna saarten rantojen kallioille. Vietettyäni koko lapsuuden Vaasan saaristossa joka ikinen viikonloppu, tuntuu tämä menetys erityisen pahalta. En enää voi tehdä tutkimus retkiä saarten ympäri ja nauttien kallioiden kauneudesta ja siitä kuinka aallot silittävät ja hyväilevät kallion sileitä muotoja. Edelleen elämäni yhdet kauneimmat hetket ovat olleet myrskyisät kesä päivät Rönnskärin rannalla, silloin vietin tunti kausia istuen itse tuulen suojassa ja katsellessa raivoaa merta. Se on edelleen minun "happy place", kun meditoin tai muuten vaan painun ajatuksiini.

Nyt ymmärrän kuinka paljon sitä kaipaan ja välillä itkenkin sen takia. Olen tietoisesti sitä vältellyt nämä vuodet, mutta nykyään se on hieman mahdotonta ja ehkä se on ihan hyvä, että joudun käsittelemään asiaa. Tuntuu hölmöltä, että kaipaa sileitä kallioita niin paljon, että välillä itken silmäni turvoksiin sen takia. Elämässä ihmiset kaipaa niin monenlaisia asioita, mutta mulla se on kalliot, mitkä sai mun sielun tanssimaan. Se tuntuu välillä todella typerältä, koska mulla on niin paljon vielä hyviä asioita elämässä, mutta aina tämä yksi asia saa padot sortumaan. 

Ylipäätään veneily on aikalailla loppunut, mutta sitä voi kuitenkin tehdä päivä retkiä saaristoon, vaikka ei viettäisi öitä siellä. Tämä päämäärätön haahuilu kallioilla on kuitenkin täysin viety multa, vaikka kuinka yrittäisin löytää jotain keinoa, sitä ei vain ole. Se on täysin mahdotonta, että voisin nauttia siitä vielä samalla lailla, kuin ennen. Minun on vaan pakko hyväksyä, että se osa elämää on nyt kokonaan ohi. Se kaikki jäi vain haaveeksi, kun keväällä 2014 tapahtui hoitovirhe, minkä takia menetin kävelykyvyn. Sitä minun on ollut erittäin vaikea hyväksyä ja tuskin tulen koskaan hyväksymään, enkä loppu peleissä tiedä tarvitseeko minun.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

VIHDOINKIN!!!

Nyt tunnen vihdoinkin olevani siinä paikassa elämässäni, että jaksan alkaa taas pitää blogia! Haluan jatkaa avaamalla elämää taas vähän samaan tyyliin kuin silloin, kun elämä ei ollut niin parhaissa mahdollisissa kantamissa. Nyt asiat ovat onneksi paljon paremmin, mutta vielä on paljon ongelmia esimerkiksi kipulääkkeiden kanssa, josta haluankin kertoa jatkossa enemmän, esimerkiksi niiden lopettamisen vaikeudesta ja riippuvuudesta ylipäätään. Lisäksi haluan pitää tätä kanavana mihin voin jatkossakin purkaa tunteeni/tuntemukseni arjesta ja kaikesta mahdollisesta, mikä nyt sillä hetkellä ärsyttää tai huvittaa eniten.  

Kärsin edelleen voimakkaista hermosäryistä jaloissa. Olen tajunnut kuitenkin sen, että iso osa kipu tuntemuksistani ovat kuitenkin psykologisia. Kärsin oletettavasti ainakin "kipujärjestelmän yliherkkyydestä", mikä saattaa kuulostaa oudolta, mutta olen tutustunut lähiaikoina paljon neuropaattiseen kivun kirjallisuuteen ja olenkin saanut sieltä paljon silmiä avaavaa tietoa. Olen aloittanut meditoimaan saadakseni mieleni rauhoittumaan kipu tilanteen hallinnassa. Lisäksi olen kokeillut alkaa kirjoittaa tuntemukseni ja tunteeni ylös paperille, kun kipu alkaa voimistumaan. Aina tämä ei tietenkään toimi ja haluankin oppia tunnistamaan, mikä asia, tai millainen tilanne ajaa minut siihen, että alan haluta kipulääkettä. Onko se vain tavaksi tullut asia vai vaikuttaako siihen sen hetkinen mieliala tai jokin muu, mikä saa minut täysin menettämään kontrollin ja ahdistumaan, jos en saa kipulääkettä juuri sillä hetkellä. Pystyn jopa "luomaan" itselleni tunteen vieroitusoireista. Kyllä, se on mahdollista! Se tekee elämästäni välillä yhtä helvettiä ja siihen haluan muutoksen! En suostu elämään enää kipulääkkeiden "talutushihnassa", vaan haluan olla itse oman elämäni herra. Kokonaan en varmaan kipulääkkeistä pääse eroon, koska kyllä se oikea kipu siellä on, mutta ainakin haluan pystyä vähentämään ne minimiin.   

Haluan tässä blogissa kertoa, mikä on auttanut minua ja saada mahdollisesti tietoa, mitkä ovat teitä auttaneet menetelmät kipujen hallitsemisessa. Jos tästä blogista on jatkossa apua edes yhdelle ihmiselle, joka kärsii neuropaattisesta kivusta niin minun työni on tehty!