WOU...
Se tunne mitä oon odottanut joka päivä kun pääsin teholta toukokuussa. Pienen hetken ilman kipua.. Se kesti noin tunnin verran, mutta silti... Se tuntu niin hyvältä! Se pieni hetki kun EI OLE kipua. WOU, vihdoin fysioterapiassa menneen isoin askelin eteenpäin ja lymfahoito auttaa kipuun. Nyt hypätään isoja loikkia eteenpäin. Kun vaan pääsis taas jouluks kotiin. Hermot kasvaa pikkuhiljaa takaisin ja ehkä pääsen vielä kävelemään. Onhan sitä jo kaksi kertaa opeteltu alusta kävelemään, et miks ei vielä kerran.... Päivä kerrallaan.
Ihanaa, toivottavasti saat myös tarpeeksi luonnonvaloa päivittäin ja b-vitamiineja. Ylä5.
VastaaPoistaPitäähän se opetella kävelemään ilman muuta :) Toivottavasti kivuttomia jaksoja tulee lisää ja pidempiä ja pian. Ja tuleehan niitä :) Hyvältä tuntuu kuulla, että valonpilkahduksia tulee siellä sinulle. Ja nähdä kirjoituksistasi, miten hyviltä ne tuntuvat. Sitä tässä toivonut ja odottanut jo pitkään, että noita hyviä hetkiä sinulle alkaisi vihdoin tulla :)
VastaaPoistaMahtavaa! Vihdoinkin suunta parempaa, vaikkakin pienin askelin.
VastaaPoistaJoulu kotona on tavoite, johon toivottavasti pääset!
Vitsit miten upeeta! Näitä lisää enenevissä määrin :)
VastaaPoistaTodella hieno uutinen. Olen alusta asti blogiasi lukenut ja ihmettelen miten olet jaksanut kaiken kokemasi, minun on hattua nostettava!
VastaaPoistaAivan mahtavaa! Voimia seuraavan kivuttoman hetken odotteluun!
VastaaPoistaMukava kulla että etenemistä tapahtuu, vaikka valitettavasti pienin askelin,. Ne askeleet kuitenkin vielä vahvistuu vahvistuistaan, kunnes se muuttuu juoksuksi ja sitäkautta riemuksi.
VastaaPoistaMahtavaa!
VastaaPoistathumbs up.
VastaaPoistaKaikesta sydämestä toivon että päivä päivältä elämääsi tulee lisää näitä tunteja!
VastaaPoistaHienoa!
VastaaPoistaIhanaa, mahtavaa ja ihan huippua! Paras uutinen pitkiin aikoihin! Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä että parempaan suuntaan on menossa ja kipu alkaisi pikku hiljaa antamaan periksi :)
VastaaPoistaSuski
Hieno kuulla! edes hetkeksi... Happy!? :)
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=Q-GLuydiMe4
Vaikuttaa hyvältä, pienin ja suurin askelin eteenpäin. Hengessä mukana! Voimia!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista:) :) :)
VastaaPoistaHienoa, että selvisit. Surullista on se miten tuollaista yleensä tapahtuu. Paranemista sinulle!
VastaaPoistaVoimia paranemiseen!
VastaaPoistaJuuri eilen mietin, että mitä sinulle kuuluu.
VastaaPoistaJatkuva kipu on varsin rankkaa ja aina ei jaksaisi vaikka kuinka yrittää.
Hienoa kuulla, että kivut ovat poistuneet pieneksi hetkeksi.
Pienetkin askeleet vievät paranemista kokoajan eteenpäin.
Pian tulee aika kun voit elää ilman kipuja ja oman kodin rauhassa!
Jaksamista sinne!
Olet usein ajatuksissani ja toivon, että jaksat taistella elämäni siihen pisteeseen, että kävelet, puhut ja voi nauttia hyvästä ruuasta omassa kodissasi.
VastaaPoistaFysioterapiasta on paljon apua ja kun se tulee kivuttomaksi, siitä voi jopa nauttia. Lymfaterapia on minullekin tuttua, suuren leikkauksen jälkeen. Jalkani sai takaisin tunnun ja lihas pehmeni normaaliksi, melkein. Sinä voitat vielä! Tsemppiä Sinulle upea tyttö!
Upeeta, olet sitkeä mimmi ja hienoa lukea että homma etenee. Operaatio "jouluksi kotiin" Paljon voimia jatkoon :)
VastaaPoistaTsemiä!! Jouluksi kotiin!
VastaaPoistaKaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vain vie hieman enemmän aikaa
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinulle.
Kaikkea hyvää sulle. Pienikin kivuton hetki on arvokas ja se tarkoittaa (fingers crossed!), että niitä on tulossa vielä monta. Toivottavasti pian!
VastaaPoistaHitsi soikoon, mä oikeasti ihailen sua. Miten sä oot onnistunu pärjäämään noin hienosti?? Respect!
VastaaPoistaIhan mielettömästi voimia! Sinä jos kuka oot selvityjä ja päivä kerrallaan kaikki muuttuu parempaan. Paljon on matkaa takana ja vielä enemmän sitä on edessä. Näitä tekstejä lukiessani oon ihan varma, että kaikki vielä kääntyy hyväksi.
VastaaPoistaTässä lainaus elokuvasta tummien perhosten koti. '' Sellaset valmiiksi lannistetut ihmiset, he havahtuvat jonain aamuna siihen etteivät enään jaksakaan nousta sängystä. Vasta sitten he heräävät huomaamaan, että no siinä se nyt sitten oli, kaikki, koko elämä!
Onneksi on myös toisenlaisia ihmisiä, selviytyjiä. Joita ei voi lannistaa. Tuulipa sitten miten kovasti tahansa he nousevat aina omille siivilleen. ''
Sun kohdalla varmasti pätee myös, että omille jaloilleen. Sen sä vielä tuut tekemään! Hyvä sinä! :) Minusta ainakin sait seurajaan tälle blogille ja kiva seurata mitä sinulle kuuluu!
Tsemppiä ja voimia selviytyjä! :)
Ja vaikka tämä on todellakin eri asia sun kokemaan verrattuna, tiedän, millaista on elää kipujen ja rajoitteiden kanssa, koska minulla on skolioosi. Ja voin sanoa että sairauksineenkin voi olla onnellinen ja tyytyväinen! Vaikka jotkut unelmat jäisi toteutumatta, uusia tulee tilalle jotka sitten toteutuu. Tsemppiä - sä oot hiton kova mimmi!
VastaaPoistaVoimia, voimia ja voimia.
VastaaPoistaEn ole näitä kaikkia tekstejä lukenut, mutta suosittelen erilaisia lisäravinteita toipumisen nopeuttamiseksi. Esim. magnesium lihaskramppeihin, B12 ja B6 hermoston rakentumiseen, jne..
VastaaPoistaLöysin Iltalehden kautta sivuille ja jään seuraamaan tervehtymisesi kehittymistä, tsemppiä!
VastaaPoistaIL:n kautta löysin minäkin tänne. Luin tekstisi, jotka ovat todella koskettavia. En pysty edes kuvittelemaan, mitä kaikkea olet joutunut kokemaan. Eikä pieni ihminen voi ymmärtää sitä julmuutta, josta joudut kärsimään... Mutta olet vahva ja selviät! Sen olet jo osoittanut periksiantamattomuudellasi ja taistelullasi elämän puolesta! Voimia ja siunausta toipumiseen!
VastaaPoistaTästä kannattaisi ehdottomasti tuottaa kirja. Vaikka loppu onkin vielä auki, niin tarina on ehdottomasti kertomisen arvoinen. Ja voisihan moinen projekti auttaa paremmin jaksamaankin, kun pitäisi toteuttaa kirjaansa onnellinen loppu. Voisi tulla sellaista "näytän kaikille" henkeä.
VastaaPoistaTsemppiä päivääsi. Jokainen askel eteenpäin on valo tulevaisuudessasi.
VastaaPoistaOnnea toipumiseesi! Voin todella myötäelää tuskaasi, sillä ite loukkaannuin vakavasti auto-onnettomuudessa 13 vuotta sitten. Jouduin luopumaan unelmastani, kuten sinäkin. Miulta jäi kesken sairaanhoitaja-opinnot, jotka tunsin omakseni. Vammauduin maksaan, ohutsuoleen, kylkiluihin ja selkärankaan. Vammat oli niin masssiiviset, että meni puolitoista vuotta, ennekuin olin riittävän vahva selän korjaavaan leikkaukseen. Siinä ajassa kerkesi syntyy hermovaurio, jonka takia edelleen kärvistelen ja kaikki mahdollinen ja mahdoton on kokeiltu.
VastaaPoistaEn oo joutunu läpikäymään samanlaista sairaalarumbaa kuin sie, eikä minnuu oo leikattu kuin 5 kertaa, mutta olen hajulla siitä, mitä olet joutunu läpikäymään. Letkut kropassa, sänkyyn kiinni sidottuna, toimenpiteiden kohteena.
Toivon siulle kaikkea hyvää, olet selkeesti selviytyjäluonne, sissien sissi. Olet edelleen hengissä, mikä todistaa valtavista henkisistä voimavaroista. Sinä pärjäät kyllä, luota siihen. Huonoinakin päivinä, kun kaikki tuntuu menevän perssiilleen. Elämällä on hetkensä ja hetkensä, niistä hyvistä pitää yrittää ammentaa sitä soppaa, jonka voimalla jaksaa rämpiä läpi huonommatkin päivät. Kirjoittaminen on yksi hyvä tapa, Itekkin kirjoittelen kipublogiani Kipusiskokipunoi@blogspot.com, jos jotakuta kiinnostaa.
Todella koskettava ja hyvä blogi. Olin itse siinä Centrumin edessä kun alkoi paukkua, suoraan yläpuolelta, ja näin myös kun sinuun osui. Olet mahtava esimerkki voimasta ja tahdosta. Tie on varmasti vielä pitkä, mutta yhtä varmasti ei liian pitkä. Voimia sinne!
VastaaPoistaTuohon hietsun kommenttiin on pakko vielä yhtyä. Tämä tarina aivan ehdottomasti pitäis laittaa ihan kansien väliin. Kertoa koko tarina kuinka tyttö jo pienestä haluaa poliisiks ja kuinka vakava ammatti se oikeasti on ja mitä kaikkea siihen liittyy. Suomessa poliisi on kuitenki korkeakoulututkinto ja se on valtavan haastava ammatti.
VastaaPoistaTästä kirja, ihan ehdottomasti!! Blogittajalla on isommat pallit kuin monella miehellä yhteensä. Ja minä tulisin sen kirjan ainakin ostamaan!
VastaaPoista