Krooninen kipuhelvetti osa 1

Elämä ei ole ollut entisensä sitten ampumisen, mutta vielä vähemmän hoitovirheen ja siitä aiheutuneiden hermokipujen myötä. Kivut ovat ajaneet minut viimevuosina syömään yhä hirveämpiä ja kovempia kipulääkkeitä. Olen käyttänyt koukuttavia opioideja vuodesta 2014 ja jossain vaiheessa lääkkeiden enimmäismäärä olivat aivan tapissa. Viimeisimpien kuukausien aikana tässä asiassa on kuitenkin vihdoin tapahtunut käännös: olen pystynyt vähentämään kipulääkkeiden käyttöä dramaattisesti ja päässyt täysin kovimmista lääkityksistäni! Haluankin nyt kertoa omista kokemuksistani asian tiimoilta ja toivon mukaan antaa tukea vastaavassa tilanteessa olevilla ja myös herättää keskustelua kivunhallintakeinoista. Koska aihe herättää minussa paljon ajatuksia, päätin jakaa tämän blogin kahteen osaan ja kertoa tässä ensimmäisessä postauksessa tarkemmin lähtötilanteestani ja toisessa osassa vieroitusprosessistani.

 

Olen elänyt kovilla lääkkeillä nyt 7 vuoden ajan ja voin kertoa, ei ole todellakaan ollut helppoa hyväksyä sitä, että käytän samaa "kamaa", kuin jotkut laitapuolenkulkijat. Kärsin hermokivuista säärissä ja nilkoissa ja siksi olen joutunut käyttämään lähes tauotta fentanyl -pitoisia kipulääkkeitä. Fentanyl on kovan luokan huume, sillä se on satakertaa morfiinia vahvempaa ja sillä on suuri määrä väärinkäyttäjiä. Minun hermosärky tuntuu tällä hetkellä säärissä, pohkeissa, nilkoissa, jalkapöydissä ja jalkapohjissa, eli lähes joka paikassa polvista alaspäin. Tunne on kuin jalat olisivat jonkin kipsin sisällä joka on liian tiukalla ja kipsin sisällä olisi tuskaisesti purevia muurahaisia tai lasia. Lisäksi iho on niin herkkä, että tunne on sietämättömän tuskallinen ja pienikin hipaisu jaloissa tuntuu puukon viillolta. Välillä kipu on niin voimakas, että itkua tihrustaen vaivun todella syvälle kuoreen ja tuijotan vaan eteenpäin upottaen aivoni johonkin superturhaan tv-ohjelmaan yrittäen poistaa kaiken mielestäni. Minuun ei silloin saa oikein mitään kontaktia, tai yleensäkään mitään irti ja jos minulta kysytään onko kaikki hyvin - vastaus on aina "joo on", vaikka minusta näkee, että olen todella kipeä. Nykyään olen yrittänyt kertoa enemmän miten voin ja jakamaan pahaa oloani läheisteni kanssa, mutta silti vanha sairaalassa opittu selviämiskeino on syvällä: ajatus siitä, että jos väitän kaiken olevan hyvin, niin kipua ei ole – ikään kuin poissa mielestä, poissa todellisuudesta toimisi myös kivun kieltämisen kautta. 


Häpeä lääkkeiden käytöstä on ollut näiden vuosien aikana suuri, vaikka kipu on ollut kova ja aito. Silti jotenkin koen syyllisyyttä siitä, ettei tämä lääkityksen purku ole tapahtunut aikaisemmin. Mielestäni olen saanut aika minimaalisesti apua ja työkaluja lääkkeiden vähentämiseen ja muuhun kivunhallintaan näinä vuosina. On minulle ehkä kerrottu lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä, mutta en ole ottanut niitä oikein tosissani, kun ei minulla ollut mitään kosketuspintaa aiheeseen liittyen. Lähinnä se apu on ollut sitä, että "tässä yksi nettisivu, käy tsekkaa", eikä niitä muita vaihtoehtoja ole vastaanotoilla mitenkään tarkemmin käyty läpi. Oikeanlaisen avun etsintä on jäänyt lähes kokonaan itseni vastuulle ja kun olen ollut henkisesti ihan lopussa, niin en ole jaksanut nähdä edes sitä vaivaa, että katsoisin puhelimella annetut kipupalstat. Luulen, että tämäkin on näitä paikkakuntakohtaisia ongelmia, varmasti eroavaisuuksia löytyy sairaanhoitopiirien välillä. Itse kuitenkin koen jääneeni aika yksin kivun kanssa. 

  

Nyt kuitenkin olen vihdoin vapaa fentanyylistä. Olen onnistuneesti asteittain vähentänyt lääkitystä viimeisen 6kk ajan ja ollut täysin ilman fentanyyliä nyt pian 2 kuukautta! Minulle tämä on todella suuri saavutus ja uskon, että sen ymmärtävät kaikki ne, jotka ovat joskus itse olleet vastaavassa tilanteessa tai nähneet läheltä, miten vaikeaa vahvoista kipulääkkeistä eroon pääsy voi olla. Itseltäni se on vaatinut ennen kaikkea merkittäviä oivalluksia ajattelu- ja suhtautumistavoissani ja toivon että näiden jakaminen voi auttaa jotain vastaavassa tilanteessa olevaa. Kerron tarkemmin läpikäymästäni vieroitusprosessista ensi postauksessa mutta sitä odotellessa olisi mahtavaa kuulla teidän ajatuksia asiasta täällä blogin kommenteissa tai IG:ssä😊




Kommentit

Suositut tekstit