Menetin yhden elämäni tärkeimmän asian

Olen joutunut tässä lähiaikoina taas miettimään sitä mitä kaikkea vammautuminen minulta veikään. En tietoisesti ole halunnut sitä miettiä, mutta varsinkin tämä asia tuntuu ehdottoman pahalta. Se etten pääse enää merelle saaristoon, tarkemmin sanottuna saarten rantojen kallioille. Vietettyäni koko lapsuuden Vaasan saaristossa joka ikinen viikonloppu, tuntuu tämä menetys erityisen pahalta. En enää voi tehdä tutkimus retkiä saarten ympäri ja nauttien kallioiden kauneudesta ja siitä kuinka aallot silittävät ja hyväilevät kallion sileitä muotoja. Edelleen elämäni yhdet kauneimmat hetket ovat olleet myrskyisät kesä päivät Rönnskärin rannalla, silloin vietin tunti kausia istuen itse tuulen suojassa ja katsellessa raivoaa merta. Se on edelleen minun "happy place", kun meditoin tai muuten vaan painun ajatuksiini.

Nyt ymmärrän kuinka paljon sitä kaipaan ja välillä itkenkin sen takia. Olen tietoisesti sitä vältellyt nämä vuodet, mutta nykyään se on hieman mahdotonta ja ehkä se on ihan hyvä, että joudun käsittelemään asiaa. Tuntuu hölmöltä, että kaipaa sileitä kallioita niin paljon, että välillä itken silmäni turvoksiin sen takia. Elämässä ihmiset kaipaa niin monenlaisia asioita, mutta mulla se on kalliot, mitkä sai mun sielun tanssimaan. Se tuntuu välillä todella typerältä, koska mulla on niin paljon vielä hyviä asioita elämässä, mutta aina tämä yksi asia saa padot sortumaan. 

Ylipäätään veneily on aikalailla loppunut, mutta sitä voi kuitenkin tehdä päivä retkiä saaristoon, vaikka ei viettäisi öitä siellä. Tämä päämäärätön haahuilu kallioilla on kuitenkin täysin viety multa, vaikka kuinka yrittäisin löytää jotain keinoa, sitä ei vain ole. Se on täysin mahdotonta, että voisin nauttia siitä vielä samalla lailla, kuin ennen. Minun on vaan pakko hyväksyä, että se osa elämää on nyt kokonaan ohi. Se kaikki jäi vain haaveeksi, kun keväällä 2014 tapahtui hoitovirhe, minkä takia menetin kävelykyvyn. Sitä minun on ollut erittäin vaikea hyväksyä ja tuskin tulen koskaan hyväksymään, enkä loppu peleissä tiedä tarvitseeko minun.