Meidän teot jättää jälkiä

Viimeaikoina olen miettinyt paljon sitä, miten kauaskantoisia seurauksia ihmisen tekemisillä voi olla. Kun sanotaan toiselle pahasti tai tehdään toiselle vahinkoa tarkoituksella tai tarkoittamatta, voi se pahimmillaan vaikuttaa toisen koko loppuelämään. Emme ehkä tule ajatelleeksi sillä hetkellä, kun joku päähänpisto tai tunne saa vallan, että jokainen meistä kantaa mukanaan elämän myötä syntyneitä henkisiä ja fyysisiä arpia, jotka eivät välttämättä näy päällepäin. Pahimmillaan meidän ajattelemattoman teot synnyttävät näitä tai repivät auki vanhoja. 


Minulle nuoren miehen pitkään kestänyt "suuttumustila" leikkipainin takia, oli kohtalokas. Hyvinkään ampuja avasi tulen ihmisjoukkoa kohti ja sain ensimmäisenä paikalle tulleena poliisina osuman vatsaan. Hyvinkään ampumatapaus oli monelle ihmiselle karmea kokemus ja on yksi raaimpia Suomen mittapuulla. En vieläkään voi hyväksyä tekoa, mutta olen oppinut elämään sen kanssa.

En tiedä mistä se johtuu, mutta toiseen ihmiseen kohdistuva vääryys tuntuu vielä sietämättömältä kuin omaa elämääni koskeva tilanne. Sain taannoin kuulla tapauksesta, jossa nuori oli lähtenyt sisarensa kanssa juhlimaan hänen työpaikan juhliin. He viettävät hauskan illan ja hän saa maistaa ensi kertaa elämässään viinaa eräältä vanhemmalta mieheltä. Tai niin hän luuli. Viinaksi sanottu juoma osoittautui kodin putkimieheksi josta nuori sai elinikäiset vammat. Nuoren kurkku syöpyi umpeen ja siitä kehkeytyi kurkkusyöpä, josta alkoi vuosien leikkauskierre joka jatkuu vielä tänäkin päivänä kuuden vuoden jälkeen. Tämä teko oli kaikessa törkeydessään karmea ja röyhkeä - ja ilmeisen välinpitämättömästi aiheutettu. Miten tällaisen teon voi selittää itselle, että se oli "poikien hauska läppä" sinä iltana, joka vaan meni aivan liian pitkälle. Tekijä ei tule ikinä saamaan teosta minkäänlaista rangaistuista, ja vaikka saisi, mikään ei voi korvata sitä mitä tämä uhrina ollut nuori vammautumisen myötä menetti. 

Nämä esimerkit ovat toki äärimmäisen ja onneksi harvinaisen julmia ja tiedän että molemmat järkyttävät suurinta osaa ihmisistä ja niiden julmuus saa normaalin oikeustajun huutamaan punaista.

Olen itse viimeisen vuoden aika mennyt valtavasti eteenpäin henkisesti ja jossain vaiheessa huomasin, että kannoin vielä jollain tavalla uhrin viittaa, jolla oikeutin itselleni tiettyjä asioita. Nyt en enää suostu olemaan uhri vaan haluan jatkaa elämääni. Aion taistella tästä elämästä ja nauttia vuosista joita minulle siunaantuu. Emme koskaan voi tietää jos jonkun toisen tekemä päätös vaikuttaa meihin ja elämänlankamme katkeaa. Voimme vaikuttaa vain siihen miten itse käyttäydymme ja miten kohtelemme toisiamme.

Haluan ehkä näillä ajatuksillani muistuttaa jokaista miettimään omalta osaltaan, mitä tulee arjen kiireessä epähuomiossa ehkä sanottua tai tehtyä. Kukaan ei ole teflonia, vaikka pinnalta saattaisi siltä näyttää ja ihmiskeho on usein paljon heikompi, kuin millaista kuvaa viihdeteollisuus meille (ja varsinkin lapsille!!) maalaa. Myös sanat menevät usein paljon syvemmälle, kuin alkuun tulisi ajateltua ja ne voivat jäädä elämään toisen mielessä ikuisiksi ajoiksi. 


"Jokainen tapaamasi käy taistelua, josta et tiedä mitään. Ole kiltti. Aina."
– Brad Meltzer

Kommentit

Suositut tekstit