Ja taas...

Miten tässä aina käy näin.. Just ku oon ilmottanu ja iloinnu et kaikki hyvin, lähetään kokeilee taas vähä uutta. Tänään on luodinsirpaleiden etsintä päivä. Ne yllä pitää sitä infektioo, tai on ainakin riski siihen. Nyt niitä lähdetään sitte rapsutteleen tuolta masusta. Ihan ku tää hetki ois ollu joskus ennenkin... Juuri selvitty säikähdyksellä edellisestä nii ei muuta ku uutta putkee vaan.. Ei siinä on mulla täys luotto omaan lääkäriin, joka on hoitanu mua alusta asti, varmasti hän on paras tekijä tähän. Kukaan ei tiedä paremmin miten mun anatomia nykyään menee tuol vatsassa, kuin hän. Melkein vois kutsua taikuri-tohtoriksi jo, niin monta kertaa se on vetäny mut pois rajan läheltä. Eikä saa unohtaa upeeta hoitajahenkilökuntaa, jotka ovat mua yli kolme vuotta hoitaneet moitteetta. No mutta ei se auta, kuin kohti uusia pettymyksiä ja taistella taas tiensä takaisin. Uskon että leikkaus onnistuu hyvin ja tää on vaan pieni kumpu matkassa kuntoutuksen. Ei tässä kannata huolestua jo ens viikolla oon kovassa vauhdissa! :)

Kommentit

  1. Sinä olet taistelija! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä leikkaukseen. Kiva, että jaksat kirjoitella kuulumisia.

    VastaaPoista
  3. No hö kyllä sua heidi koetellaan tulee ihan oma sairaalassa olo aika mieleen että kun just pääsee eteen åäin ni sitten tulee takapakkia eli tyyliin märkä rätti päin naamaan mutta siitä ei ooo kuin yks suunta nenä pystyyn ja suu pielet ylös päin vähän elsstista lainaten toivotaan nyt kuitenkin heidi että tuokin leikaus on vain suunta siihen että paraneminen jatkuu ja pääset nauttimaan kesästä kunnolla eli tsempiä heidi olen hengessä mukana kun sulla on jotain yhtymä kohtia itseeni
    t:Timo

    VastaaPoista
  4. Ei kyllä oikiasti voi ku ihhailla ja kunnioittaa tuota sun luonnetta, oot oikia sissi naiseksi.
    Mää oon koittanu viimeset 30 vuotta tuon ihmismielen toimintaan perehtyä ja kirjottelen itekki plokia osotteessa suomenkansalle.blogspot.fi, siinä mää kyllä käyn kaikkee ihmisyyteen ja yhteiskuntaan liittyvää läpi. Ku mun mielestä tämä järetön ja turhauttava ja normi ihmistä kohtaan niin epäoikeuenmukanen maalimanmeno aiheuttaa nuita napsauksia ihmisillä päässä, ihan niinku silläki, joka sua ampu. Elikkä mun mielestä pitäs ruveta muuttamaan koko yhteiskuntaa siihen suuntaas, että kansalla paremmin se henkinen tasapaino säilys kohillaan eikä ennää kellää tarttis tuommosta maan päällistä helevettiä kestää niinku sää jouvut kestämään. Tsemppiä sulle, toivottavasti sää nyt pääset niistä kivvuista erroon ku ei sitä oikeen voi kuvitellakkaa, minkälaista se on niien kans ellää. Mutta toivoahan ei kannata menettää etkä oo varmaan semmosta aatellukkaa :)

    VastaaPoista
  5. Oot tosi vahva, edellistä kompaten ei voi kun ihailla!
    Leikkaus menee varmasti tosi hyvin, ja infektioriskit pienenee huomattavasti:)
    Itsekkin haaveilen tuleivaisuudessa lääkärin urasta, on kiva lukea kun postailet:)

    RadiancePaw

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä myös täältä.Oli muuten aika kummallista lukea tuo
    sinun kirjoitus"Kukaan ei tiedä paremmin miten mun anatomia nykyään menee tuol vatsassa, kuin hän"Aika hassua,mutta totta joka sana.

    Tuossa tulee varmaan muutamia loppuelämän kestäviä "ystäviä"pakostakin,mikä ei ole ollenkaan huono asia.Mutta älä hermoile,juuri tulee säätiedot,kylmää sateista,Joten ei
    harmita sua niin paljoa,kun joudut ottamaan vähän rauhallisemmin muutaman päivän.
    Kun tulee (toivottavasti)Helteet olet taas vauhti päällä.

    VastaaPoista
  7. Olet kyllä sitkeä ihminen ja varmasti tämä kaikki on sinua jalostanut entistä sitkeemmäksi. Itse olen nyt opettelemassa kävelyä uudelleen kun menin särkemään nilkkani ja sinne jouduttiin parilla operaatiolla laittaan titaanilevyt ja ruuvit. Kipsi kun otettiin pois niin jalka on säärestä asti liki eloton vieras räpylä joka ei liiku oikeastaan mihinkään. Kuntotuts aloitettu ja hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu että saa liikettä aikaiseksi. Ajattelin juuri aamulla sinua kun olen käynyt lukemassa blogiasi että sinä olet varmasti ollut tämän edessä jo niin monta kertaa että nauraisit tuherrukselleni. Elämä opettaa kyllä aika nöyräksi mutta aina noustaan ja suunta eteenpäin! Paljon sinulle tsemppiä ja aurinkopäiviä.

    VastaaPoista
  8. On kyllä aika hienoa, että joku tuntee anatomiasi hyvin. Jos nyt pääset niistä sirpaleista eroon pikku hiljaa, osa kai koteloituukin, niin ehkäpä taas on askel eteenpäin tultu.
    Olen tuntenut muutamia ammuttuja ihmisiä elämäni aikana. Yhdellä oli tykinkuula vaurioittanut henkitorven ja pystyi silti elämään parannuttuaan normaalin elämän. Toista on ammuttu aika monta kertaa, silmä piti jossain vaiheessa korvata lasisilmällä, mutta tyyppi sinnitteli yhdellä silmällä maisteriksi. Sanoi, että välillä sieltä silmäkuopasta tulee verta kun se rasittuu. Ei riisunut sitä lasisilmää koskaan pois niin että näkisin. Viimeksi kun olin tekemisissä, oli ajanut kolme kolaria moottoripyörällä. Sinnittelee yhä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit