Epäkunnossa

On niin rasittava ja ärsyttävä tunne kun oma kroppa ei toimi niin kuin haluaisin. Ei ole mitään niin raivostuttavampaa, kuin yrittää vaikka koskea omiin varpaisiin, tai pystyä pesemään omat sääret ja näin naisena olis kiva seivatakin niitä joskus. Kaikki ihan yksinkertaisetkin asiat on ihan mahdotonta pystyä tekemään. Tää tunne, kun on viety kokonaan kehon hallinta vyötäröstä alaspäin. Toki vasenjalka nousee nyt ilmaan ihan hyvin, ja taas oikeejalka ei nouse mihinkään. En voi olla ajattelematta mihin pystyin ennen tätä PAskaa, näin nätisti sanottuna. Pelasin kuitenkin futista yli puolet mun elämästä. Vähä enemmän tosissaan useimmiten. Nyt kun miettii miten hyvältä se tuntu, kun sai nauttia pelaamisesta ja oma kroppa oli aika hyvässä kunnossa. Tää HAtutus vei tältä päivältä kaiken hyvän mielen, mutta onneks pääsin purkamaan vihaa nyrkeilemällä ja köpöttelemällä itsensä ihan piippuun. Tää on vaan niin raivostuttavan hidasta...........


Vasta kun on sairastanut ja toipunut,
ihminen osaa täysin arvostaa sitä,
miten ihanaa on kävellä, hengittää vaivatta,
nukkua sikeästi, nähdä tarkasti ja herätä uuteen päivään.

PAM BROWN, s.1928