Kolme vuotta

Ei tätä pysty uskoo itekkää, että on menny kolme vuotta sairaalan vuoteella. Ekana vuonna kaikki sano, että ei se oo ku tää kesä kyl sä kestät sen.. Tässä sitä ollaan kolme vuotta myöhemmin, samassa sängyssä. Toki ollaan tässä menty hurjasti eteenpäin, mut niin myös on tullu isoja takapakkeja. Se yö tulee kokoajan mieleen, enkä pysty oleen jossittelemasta.. Mitä jos oltais oltu sen talon takana ja mitä jos oltais oltu vaikka Klaukkalassa viemäs jotain teiniä kotiin. Mitä jos?? Näitä riittäisi paljon. Mikään vaan ei muuta tosiasiaa mitä tapahtu, enkä voi sille enää mitää. Oon hyväksyny sen asian, enhän muuten ois järjissäni. Tää on nyt pakko jaksaa, muuten en pääse ikinä pois!

Viime viikko meni vähä kuumeilussa. Syytä etsiessä mulle tehtiin vatsan TT-kuvaus ja jälleen kerran se kuuluisa takapakki tuli taas esiin.. Vatsasta löyty kuuden sentin syvä/iso märkäpaise. Se imetään tänään pois. Aina on jotakin, eikö tää helvetti ikinä lopu!!! Menee niin hermot et just kun on päässy hyvään vauhtiin siel kun kuntoutuksessa, niin eiköhän jotain löydy mikä aina vähä hidastaa...

Eiköhän kaikki kuitenkin mene hyvin ja sen poisto onnistuu. Siihen vaan pitkä antibiootti päälle, niin eiköhän se kuole perkeleen paskiainen!! Sitten pitäs olla hyvät mahdollisuudet, että vatsa menee kokonaan kiinni ja sitte pääsen treenaa vedessä! Se ois aivan mahtavaa, koska rakastan uimista ja ylipäätään vesillä liikkumista! Se on mun turvasatama mielessä. Aina kun on vaikeeta mietin sitä tiettyä saarta Vaasan saaristossa. Sen maisemia ja niitä hetkiä kun istuin kallioilla tuijottamassa merelle ja sen taakse horisonttiin. Sitä paikkaa on ikävä. Sinne suunnistan, kun tää kaikki on ohi!

Kommentit

  1. Tsempiä heidi osaan samaistua kyllä sun tilanteeseen mulle tuli kanssa pitkän sairaalassa olon aikana noita takapakkeja silloin kyllä ajateli vaikka mitä etteikö tää helvetti lopu jo mutta kuule minä kyllä uskon että sinulle tulee vielä tästä tulevasta kesästä käänne paljon parempaan mutta nyt ei muuta kuin nenu kohti kesää ja tsempiä
    t;timo

    VastaaPoista
  2. Kyllä se on kuule niin,että sinä kestät nämä takaiskut ja muut,
    jaksat/pystyt katsomaan eteenpäin,ja ainakin mitä minä olen täällä
    lukenut,olet pysynyt "järjissäsi"Sillä monikaan ei ole joutunut koskaan
    kokemaan pitkäaikaista kipua/särkyä,se kysyy kovaa luonteenlujuutta.

    Menithän nyt sentää monta "askelta"eteenpäin,ei se yksi askel takaisinpäin ole
    kuitenkaan paha?nyt pyydät vaan sen nelijalkaisen ystäväsi käymään,antamaan
    sulle koiraterapiaa :)

    VastaaPoista
  3. No voi helkkari, kun noita takapakkeja tulee. Pidän vain se saari näkyvissä.. Vielä sinne pääset. Kokoajan kuitenkin suunta eteenpäin, joten siinä mielessä kannattaa pitää hyvä mieli. Se mitä ennen tapahtui kannattaa yrittää jättää taakseen. Olisit voinut myös kuolla, tai jos sinä et olisi siinä, niin parisi olisi voinut kuolla. Kaikella on tarkoituksensa. Olen helvetin pahoillani, että sinun kohdalla kävi näin. Kukaan ei ole ansainnut tälläistä.

    VastaaPoista
  4. On ihan hirveän epäreilua, että olet joutunut kokemaan kaiken tuon. Voimia sinulle tosi paljon !

    VastaaPoista
  5. Tsempit täältä! Huomattavasti on kuitenkin takapakit vähentyneet sulla parempaan menny sun vointi kokoajan. Onhan kaikilla ihmisillä elämässä takapakkeja, millon missäkin asiassa, tämä on juuri sitä elämää, mistä pitää selvitä. Hienoa kun kerrot meille kuulumisia , odotetaan niitä innolla, vaikka ne olisivatkin niitä huonompiakin,mut tsempataan sinua sit vaan enemmän. Tervehdyttävämpää viikkoa! Halaukset meiltä kaikilta neljältä!

    VastaaPoista
  6. sattui silmään pari päivää sitten youtubesta hieno video butterfly-pojasta, hieno kertomus kivusta, unelmista ja elämänilosta. Tulit mieleeni tuosta videosta ja senkin takia se on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
    https://www.youtube.com/watch?v=iuYxGtuBSgk

    Niin, ja voimia sinne!

    VastaaPoista
  7. Upeita paikkoja mietit kun on vaikeaa. Ymmärrän hyvin, että kaipaat sinne! Melkein 20 vuotta katselin samoja maisemia ennenkuin suunnistin Tampereelle silloiseen PK opiskelemaan. Harmittaa tämä takapakki nyt, koska olen ollut iloinen puolestasi kun kehitys on ollut positiivista. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
  8. Hei voimia ja paranemista,ota yhteys Jumalan mieheen paavo järvinen hän käy rukoilemassa puolestasi uskon että saat avun Jumalalta hänen kauttaan

    VastaaPoista
  9. Hei taistelija. Osaan samaistua sinuun täysin (vaikka oikeasti varmaan kukaan ei pysty tuntemaan tuskaasi ja kipujasi, se on niin kokonaisvaltainen paketti). Olen ollut hengessä mukana ja olet viimeisen 3-vuoden aikana antanut minulle paljon voimaa jaksaa omaa taisteluani. Ajattelin kirjoittaa kun sinulla tuli 3-vuotta täyteen ja minulla tuli 30-vuotta, järkyttävää, mutta 30-vuotta migreeni joka päivä. Lääkärit ei ole läytänyt mitään hoitoa, olen oppinut vaan elämään sen kanssa, 17-vuotiaana alkoi moottoripyörä onnettomuudesta (jos olisi lähtenyt minuutin myöhemmin, niin en olisi siihen autoon tärmännyt, you know). Mutta taistelin, uskoin, läheiset nauroi jo, kun oli aamupäivä ilman migreeniä, niin ajattelin heti, että nyt tää uusi hoito ja tai mikä milloinkin viimein vei sen pois, kunnes iltapäivällä migreeni oli taas päällä. Tarina loppuu tähän, nyt ilmeisesti syy on löytynyt ja elämäni ensimmäinen 2 kk on takana ja ainoastaan 5-6 päivänä ollut migreeni. Olen voittaja, sittenkin, ainakin vielä. Mutta FOX, sinä voitat vielä, usko siihen.

    VastaaPoista
  10. Kolme vuotta sitten yöllä Keravalla luolassa kuulimme, kuinka tuskien taipaleesi alkoi. Vaikka en enää samassa paikassa ole töissä, olen varma, että jokainen, varsinkin sinä yönä töissä ollut, on ajatuksissaan kulkenut kanssasi. Toivoisin, että voisimme jakaa taakkasi.
    Vaikka ikäni puolesta voisin olla äitisi ja olen eh/häkekentällä kyynistynyt, minulle olet sankari ja voittaja. Tamin sanoin: "Luovuttaja ei voita, mutta voittaja ei luovuta!"

    VastaaPoista
  11. Voimia Heidi! Ollaan hengessä mukana ja ajatuksissa olet päivittäin.

    VastaaPoista
  12. Oot Oikea Voimanainen. Sitä pääomaa :) ei lihaskunnolla saa. Tiedät sen varmaan itsekin, että sussa on uskomattoman paljon voimaa. Mistä sä sitä saat? Unelmista? Uuden oppimisesta? Paukutatko rumpukonetta täysillä sairaalan sängyssä kuulokkeet päässä? Piirteletkö muumeja merimaisemissa tai kettuja kallionluodoilla saaristossa?

    Missä oletkin ja mitä teetkin, toivon sulle kaikkea hyvää sydämeni pohjasta, fearless bulletproof heidi!

    "Gimme fuel, gimme fire, gimme that which I desire!" -Metallica

    VastaaPoista
  13. Kyllä oot sellainen taistelija,et ei voi muuta sanoa ♡ tsemppiä ja ihanaa et jaksat pitää tätä blogia !

    VastaaPoista
  14. Löysin jokunen viikko sitten blogisi ja luin sen samantien alusta saakka lävite. Oot kyllä todellinen taistelija, voimia sinulle tosi paljon parantumiseen, vielä sä sieltä nouset! Toivottavasti jaksat bloggailla vielä jatkossakin. Käyn melkein päivittäin kattomassa josko oisit kirjotellu uuden postauksen. :)

    VastaaPoista
  15. Luin blogisi ja kyyneleet valuivat poskipäitäni pitkin, ei ole sanoja. Olet urhein nainen jonka tiedän ! Voitat vielä taistelusi. Voimia, olet ajatuksissani. <3

    VastaaPoista
  16. Oot aika uskomaton taistelija, kai kaikella tarkoitus on mutta kaikki paska mitä sulla tullut peräkanaa- aikamoista! Joku nyt jostain ylempää on halunnu meille kaikille ja sulle näyttää, että kyllä sä vaan pystyt ihan mihin vaan :) ja perhana kyllä rupeis oleen jo palkinnon aika- ilman kipuja ja oma koti, toivotaan ettei enään kauaa mene.
    Onneks kirjoitat tätä blogia ja jaat meidän kaikkien kanssa tän kaiken, tää on super hienoo kuulla ja seurata ja kaikki uskotaan suhun täysillä, tsemppiä ja eteenpäin vaan! :) bring it on life!!!

    VastaaPoista
  17. Moi. Kävin hirveän monta kertaa katsomassa taas viime viikolla täällä sivustolla että mitä sulle kuuluu. Olin niin innoissani siitä, että aloitat kuntoutuksen ja että sulla alkaa ehkä tulla parempi olo.

    No joo. Sulla vetää tuo rikollisen paskiaisen tekemä teko välillä mieltä matalaksi ihan syystä. Nyt olet edennyt diplomaattilinjalle, että miksi sulla piti sattua siihen tilanteeseen, miksi just sulla!!! Arvelen, että olet alkanut pähkäillä huonoa tuuriasi nyt kun eihän se rikollinen paskiainen sinua tuntenut, olit vaan tekemässä mitä sinun piti tehdä, eli Heidi, sinä olit siellä huolehtimassa toisten turvallisuudesta työsi puolesta! Se toinen paskiainen tuli sinne ampumaan ihmisiä! Voin sanoa, että omalla kohdallani olen miettinyt myös samaa, miksi minä, miksi just mulle niin vaikea kohtalo. Ei minua käsittänyt 20-kymppisenä kukaan kun yritin peloissani selittää vanhemmille ja ystäville, että yks tyyppi yrittää pakottaa minua Venäjälle johonkin outoon hommaan. Se onkin pitkä juttu mitä minä olen käynyt läpi. Sanotaan näin, että wittu en anna minäkään periksi.

    Sulla on Heidi sellainen tilanne sentään, että me tiedetään miksi olit paikalla ja miksi tuo tilanne tapahtui sulle. Sinä olit siellä työtehtävän takia, se on täysin selvä tilanne, ja jos mulla olis sun koko nimi, anoisin sulle hengenpelastusmitalia. En tiedä montako ihmishenkeä sinä pelastit tulemalla paikalle!!! Sitten kaikki paska kaatui niskaan. Niin on kaatunut meille muillekin, mulle tuli yllättäen, ei työn takia. Sinä teit aika lailla samalla lailla myöhemmin kuin moni muu. Halusit kertoa tämän asian ja olla kuulolla mitä ihmiset tästä ajattelee. Tämä on elämää suurempi juttu Heidi, me ollaan täällä sen takia, että jokainen sukupolvi meistä ihmisistä kasvaa nimenomaan ihmisinä, raha, valta tai materia ei kommunikoi yksin, vain meidän kautta. Monesti käy niin että vahvimmille annetaan vaikeimmat tehtävät. Sulle taisi olla se poliisikoulutus ja urheilu kevyemmästä päästä kuin tämä vitun tehtävä mitä nyt joudut suorittamaan, eli paraneminen ja ihmisyyden parantaminen. Teet tätä helvetin hyvin muuten, kasvatat meitä ymmärtämään sinun työtäsi ja sen seurauksia. Epäkiitollinen tilane. Niin meistä monet kiroaa samaa. Ei tätä käsitä, miten vaikeaa elämä on, ei se kaikilla ehkä yhtä vaikeaa olekaan.

    Kuule, ne märkäpaiseet. Oliskos kuitenkin kudokset toiminnassa kun niitä sentään tulee. Jos ei tulis niitäkään, olis jo peli menetetty. Kipujen kautta sitä paranee, jos ei tuntisi mitään, ei kai edelleenkään olis toivoa parantua.

    Olet nousemassa sieltä sairasvuoteeltasi nyt vahvempana takaisin. Kiitos edelleen että jaksat postailla. Täällä sitä ihmetellään että kohta taitaa olla kanootilla uimahallilla vetämässä se poliisi, siviilissä Heidi niminen urheilullinen ja periksiantamaton nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sinä terhi pistit ne asiat kirjoitain tänne mitkä mulla pyörinyt mullakin mielessä mutta en vaan ole osannut niitä saada ulos ja tänne blokkiin ja minukin kyllä pakko sanoa heidille että sinä olet kyllä monelle esimerkinä tuossa taistelussa tervehtymistä kohti esim minut olet saanut ajatelemaan monia asijoita uudella tavalla kun itse makasin sairaalassa tuota 10kk jonka sielä vietin ei muuta muuta kuin suu pielet ylös päin ja eteen päin

      Poista
    2. Kiitos samoin ihan kaikin puolin Timo. Mukavaa kesää : ).

      Poista
  18. Hei Heidi! Olet upea esimerkki suomalaisesta peräänantamattomuudesta. Näin blogiasi lukien tulee mieleen, että asenne "Toivotaan parasta, pelätään pahinta" kuuluu sinun päiviisi. Kyllä sinä siitä nouset, onhan edistystä tapahtunut takapakeista huolimatta. Valmistut vielä poliisiksi (sinut pitäisi nimittää jo nyt ;)) ja pelaat vielä fudista.
    Kaikkea hyvää, Jukka

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit