torstai 26. syyskuuta 2013

Kuoleman porteilla

Tapahtunut 26.5.2012. Pimeänä kevään yönä lumen olleen jo sulanut, tapahtui jotain mitä en tuu koskaan unohtamaan.

Sain luodin hirvikivääri 308:sta vatsaan ja tuuperruin maahan. Ryömiessä auton taaksee piiloon. Kuulin ihmisten huutaessa partiokaverini juoksu askeleet, kun hän ryntäsi talon taakse piiloon. Laukaukset loppuvat ja hän juoksee minun luokse autojen väliin. "Mihin sait osuman? Hän huutaa." En kyennyt vastaamaan. Paikalle saapui toinen partio, joka tuli minun luokse. He käskivät partiokaveriani laittamaan raskaat suojavarusteet päälle. Odotin toverini sylissä ambulanssin tuloa. Sen saapuessa paikalle täysin tietämättä onko ampuja yhä lähettyvillä, he auttoivat kantamaan minut ambulanssiin toisen partion kanssa.

Makasin lanssissa sängyllä ja muistan jonkun tytön huutavan kivusta. En ollut ainoa joka on saanut osuman. Oikeastaan meitä oli 11. En muista lanssista mitää, enkä sitä kun saavuimme sairaalaan. Olen kuitenkin ollut hereillä koko matkan leikkauspöydälle asti. Olen raportoinut tapahtuneesta lääkäreille viimeiseen nukutuspiikkiin asti.

Arvostan suuresti heitä jotka tuli auttamaan loukkaantuneita, vaikka eivät tienneet onko vaara jo ohi. Siinä säästy ainakin mun henki, kun niin nopeasti pääsin sairaalaan loistavien lääkäreiden ja hoitajien hoidettavaksi.