tiistai 3. maaliskuuta 2015

Normaali

Mä halun vaan olla normaali!!!! Ei hitto mitään roikkuvia johtoja kyljestä eikä mitään pusseja missään avanteen tai fisteilleitten päällä!!! Mä oon niin kyllästynyt tohon mahaan ja niihin vitun AVANNEPUSSEHIHIN!!! Ja kaikkiin lässytyksii, ihmettelyy yms tosta vatsasta. Blahhh!!! Nyt on niin paljo vihaa, raivoo, inho, turhautumista, jännitystä sisällä et tuntuu et sinkoilee ihan joka suuntaan ja tuntuu et kiihtyy nollasta sataa vähä liian herkästi! Ku vaan sais olla normaali, en toivo kellekään tälläistä kohtaloa.... Mut ei auta päivä kerallaa...

Kohta on aika siirtyä leikkaus saliin.. Toiv ei vaan tarvis alkaa opetella kävelyä neljännen kerran alusta... Siihen alkais nää voimavarat olee loppu. Mut ei mennä nii pitkälle! Päivä kerrallaa!!! 

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Pelko

Kauheeta ajatella ettei pelkää leikkausta. Ihan varmasti jokainen meistä pelkäisi isoa avomaha leikkausta.. Kaikki se kokeiden ottaminen ennen pelipäivää ja fyysinen/henkinen valmistautuminen siihen, että sut ihan oikeesti jälleen kerran avataan kunnolla auki ja tehdään ja pelastetaan se mitä voidaan. Täällä ei voi miettiä kuin päivä kerrallaan ja joka kerta kun mietin leikkausta en pelkää. Kauheeta ajatella, että niinkin iso asia ei pelota, olis ees jotain itsesuojeluvaistoo mut ei! On niin kova luotto omaan lääkäriin, että tunnen oloni täysin turvalliseksi! Hän on pelastanut mut jo niin monta kertaan, että tiedän ettei se ota mitään tyhmiä riskejä ja tätä leikkausta on suunniteltu jo kauan. Tieto tuli mulle vaan parinviikon varoitusajalla... Oikeestaan parempi niin, ei kerkee turhia miettiä. Onhan näistä operaarioista tullu tietyllä tavalla jo rutiinia, mikä taas on ihan kauhee ajatella, mutta totta se on. Se on yks syy miks en pelkää tätä leikkausta. Tai ainakaan vielä .... Pieni pelko ois kyllä tervettä...