sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kestäminen

Miten tätä kipua voi muka kestää.. "Ei hätää Heidi koita kestää". Miten vittu se onnistuu. Jalat on ku kusiaisia täynnä, jokka puree ja kusee, puree ja kusee joka puolelta jaloista!  Kantapäät on laitettu tulikuumaan puristimeen, niin ja ne kynnet on käännetty ja potkittu lasinsirpaleita sinne väliin. "Koita kestää" voi hitto ku helppo homma. Yritä vaan unohtaa se ja keskity hengittämiseen. Hohhoijaa joskus tuntuu ettei kellään ole pienintäkään havaintoo miltä hermokipu tuntuu. Paitsi tietysti ne tietää jolla on sitä ollut.. Mutta ei se paljo lohduta ku silitetään kädestä ja sanotaan vaan "koita kestää". Ääääääääää......

Tätä jatkuvaa kipua on kestänyt nyt yli 80 päivää, tai tietysti koko tän sairaala olon aikana oon ollu enemmän tai vähemmän kivuissa. Mutta nyt tän viimeesen tehoreissun jälkeen on ollut kaikista kovimmat kivut ikinä. Edes avonainen vatsa ei ollut näin kipeä. Ehkä siihen kipuun tottui ja turtui. Tähän hermokipuun ei vaan totu, ei oo yhtään helpompaa päivää, ei oo yhtään kivun taso muuttunut. Miten helposti yhden ihmisen koko elämä pystytään pilaamaan.... Vaan koska oli vihanen...

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Hermokipu

Hermosärky on kyllä ihmeellistä.. Jatkuva särky, polttelu, kiristäminen ja kirvely. Jalat tuntuu kuin ne olisi tulikuumassa puristimessa ja varpaankynnet ois käännetty kattoo ja vähä potkittu lasia sinne väliin. Tää tunne on on joka päivä koko ajan enemmän tai vähemmän voimakkaana mutta hetkeäkään ei ole taukoo.. Yritä siinä nyt sitte keskittyä lukemiseen tai yritä kyyneleet silmis tehdä fysioterapiaa.. Mut joo tiedän, ei oo ku yks suunta ja se on ylöspäin... Pakko tän kivun on loputtava joskus.