maanantai 22. joulukuuta 2014

Tässä odotellessa

Voi hitto näitä kipuja! Pääsenkö näistä ikinä eroon. Jalka säryt on kestänyt nyt n.227 päivää. SIIS 227 PÄIVÄÄ... Ei hyvää päivää. Välillä miettii et millä tässä on menty eteen päin, pyhällä hengellä, vai oman sisun kautta. Kivut ei oo niinkään helpottaneet, mutta ehkä muuttaneet muotoaan. Kärsin edelleen unettomuudesta, kun herään useaanotteeseen särkyihin yöllä ja sitten on vaikea taas nukahtaa ja rauhoittua kipujen keskellä. Sitten on pakko luovuttaa joskus 5-6 aikaan ja ottaa kipulääkettä. Sen jälkeen en saa enää unta ja kuuntelen musiikkia aamukiertoon asti...

5.12.14 
Se sitten viimein tapahtui! Toukokuun jälkeen en ole omin jaloin tullut tästä huoneesta ulos kävellyt. Nyt sitte päätin, että nyt mennään! Kävelin hurjat 15m ja kukaan, ei kukaan uskaltanut sanoa yhtään mitään. Molemmat fysioterapeuttit oli aivan hiljaa kulkiessaan mun vierellä niin myös hoitaja joka toi pyörätuolia takana. Mä en myöskään varmaan hengittänyt koko matkan aikana. Viimein kun voimat ehty, rojahdin pyörätuoliin aivan lysyyn ja huohotin ja kuului iso huokaus molemmilta puolilta, kun ft:t uskalsivat vihdoin sanoa jotain.. Nyt on sitte otettu 40m kiihdytys ja pahasti alkaa näyttää siltä että pohkeet alkavat taas kasvaa(oltuaan siis kissan takajalan paksuiset) niin nyt mennään ja lujaa, kuin hauki rannasta...

PS: Kun maailma näyttää suurelta, pimeältä ja tarkoituksettomalta, keskity pieniin asioihin - lehtien läpi siivilöityvään valoon, sylissäsi kehräävään kissaan, omenan makuun, kasteen kirkastamaan hämähäkinseittiin. Suuret ihmeet ehtivät odottaa - nyt on pienten, lempeiden nautintojen ja mukavin, tuttujen asioiden aika.

PAM BROWN s.1928

Kiitos ja joulun rauhaa

Kaiken tän yli kahden vuoden aikana en oo missään vaiheessa pelännyt kuolemaa, enkä pelkää vieläkään. Kaikki tuntuu vaan sitä kyselevän aika ajoin ja jotkut haluavat tietää miten mun pää kestää tän kaiken. Vastaus on että, EN helvetti minäkään tiedä! Suurimman kiitoksen annan kaikille läheisilleni, esim äidilleni, miten hän on joka päivä istunut vierelläni ja ollut se turvakallio johon oon voinut nojata ja vuodattaa tuhannet kyyneleeni. Ja ne ystävät jotka ovat olleet täällä viikosta toiseen tukenani niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kuinka he ovat jaksaneet päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen tukea minua. Olen äärettömän kiitollinen työtovereilleni miten paljon olen sieltä saanut tukea ja tuntea, ettei minua ole unohdettu. Ja tietysti haluan kiittää kaikkia niitä jotka ovat olleet hengessä mukana tuntisivat minut tai ei. Sain kesän aikana mielettömän määrän kortteja työpaikalleni, jotka olivat tulleet "bulletproof" nimellä. Se antoi mielettömästi lisää voimaa ja jaksamista painaa eteenpäin. Arvostan myös jokaista tän blogin käviää, jotka ovat tsempanneet minua jaksamaan eteenpäin näin mahdottoman raskaassa taistelussa kaikkea pahaa vastaan. KIITOS!!! Ei sitä pysty sanoin kuvailla millainen apu teistä kaikista on ollut.

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille 1 793 630 lukijalle <3