perjantai 15. elokuuta 2014

Henkistä kipua

Kaiken tän fyysisen kivun keskellä on myös sitä henkistä kipua. Se iskee vielä voimakkaammin kun tavallinen kipu. Se jää kalvaamaan uniin ja aina kun katsoo jotain ohjelmaa, joka liittyy siihen unelmaansa mikä on multa epäreilusti riistetty, se viiltää syvältä. Se repii kaiken korjatun auki ja kaikki haavat vuotavat taas. Tuska puristaa rintaa joka ilta ja suru valtaa mielen. Joka kerta sitä kuitenkin ajattelee, että selvisin tästäkin päivästä. Yksi päivä kerrallaan! Tää ei pääty näin vaan taistellen itseni takaisin.

Onneks on sellaisia ihmisiä ympärillä, jotka pitää mut kasassa ja jaksaa kuunnella. Eikä katoo mihinkään sillon kun niitä eniten tarvitsen. Heistä saa voimaa ja jokaisesta tänne laitetusta kommentista saan voimaa taistella itseni täältä ylös.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Koska tää helpottaa

Tätä tunnetta ja kipua on kestänyt jo liian pitkään. Kipu ei ole yhtään helpottanut. Onneksi lymfahoito on taas aloitettu ja se on hieman helpottanut nilkkojen painetta. Mutta kipu palaa parin tunnin päästä. Jotain suurta on tapahtunut, vasen isovarvas liikkuu ihan vähän.. Sujuu!! Kyllä se siitä... Kohta otan askeleita, ei täällä huoneesa enää jaksa olla!

Täytyy olla kyllä vähän helpottunut. Asiat voisi olla paljon pahemminkin. Olisin voinut halvaantua lantiosta alaspäin ja menettää kävely kyvyn kokonaan. Nyt sen pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa palautua. Tosin se tulee kestämään vielä pitkään. Ja on tässä niin monta kertaa käyty rajalla, että ihan hyvin voisi olla ettei kukaan kertoisi näitä tapahtumia.