lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kuume

Hohhoijaa mikä viikko takana. Ma kaikki näytti vielä hyvältä, oltiin lähdössä ti Nuuksioon vähä rullailee ja kattelee maisemia ja tietysti nauttiin luonnosta, mutta ei! Yöllä kahden aikaan herään kauheeseen tärinään, mikään ei meinaa pysyy käsissä ja soitan äkkiä hoitajan. Mittaamme kuumeen ja POKS 40,5 astetta kuumetta. Äkkiä pipo päähän ja seitsemän peittoo päälle ja hoitaja soitti lääkärille. Sain kuumetta alentavaa lääkettä ja heti alotettiin antibiootit. Mut siel peittojen alla ei tuntunu kovin hyvälle, tärisin niin että hampaat kalisi. Mulla ei oo ikinä ollu noin korkeita kuumetta kotioloissa. Täällä mulla on ollu 43 asteen kuumetta joskus isojen leikkauksien jälkeen teholla, mut mä oon ollu nukutettuna sillon. Se tunne kun koko vartalo tärisee ja jokaista lihasta särkee, eikä mitenkään haluu tulla pois sieltä peittojen alta. Tottakai veriviljely piti ottaa ja sen ottajan oli pakko saada paljastettuu mun koko oikee käsi ja hartia. Oli ihan vaan pikkusen vaikee pysyy paikoilla ja yrittää rauhallisesti odottaa, että se saa otettua näytteet. Sitte takas peiton alle tärisee. Onneks kuitenkin se kuumetta alentava lääke autto ja olo alko helpottuu. Aamulla olo tuntu jo paremmalta, mut ku mitattiin kuume se oli 38,7, joten ei se niin hyvä ollukkaan. Pari päivää meni siinä ja sitte ne peru koko loppuviikon kuntoutus reissut. Joten tuli tylsä viikko sairaalas... Kuume on ihan hanurista!! 

Nyt on onneks jo parempi olo ja saan nukuttua koko yön. Ens viikolla taas kuntoutuskeskukseen viettää "laatu aikaa" eli kuntoilee niin pirusti!! 

Ihanaa kesää kaikille melkein kolmelle miljoonalle lukijalle!! <3

torstai 18. kesäkuuta 2015

Erinäiset terapiat

Olipa kiva ja työntäyteiset kolme päivää takana. Tuli pelattuu frisbiigolfii jonka tietysti kauheella kilpailu hengellä voitin ;). Oli siistii olla ulkona ja pelata taas jotain, nyt tekee kokoajan mieli lähtee ulos, mutta toi suomen suvi on vähä kylmä ja märkä vielä. Eiköhän se kesä sieltä tuu vielä. Pääsee sitte rullailee ja ruskettuu ihanaan aurinkoon! 

Se taktiilistimulaatio, mikä alotettiin on ollu ihan loistavaa terapiaa niin mielelle ku keholle, jopa kivut oli hetken melkein poissa sen hoidon ajan. Mikä tuntu taas näin pitkän ajan jälkeen ihan mielettömän hyvälle!! Onneks sitä jatketaan nyt koko kesä. Fysioterapiassa ollaan päästy eteenpäin, lihaksiin on tullu lisää voimaa ja liikelaajudet on parantuneet. Voitte vaan kuvitella kuinka jäykkä ihminen voi olla, kun se on makanut kolme vuotta selällään... Voin kertoo että tiukkuutta on ja paljon! Varsinkin noissa jaloissa, kun ne muistuttaa ihan tilkkutäkkiä kaikkien ihonsiirteiden ja hätä avauksien lihaspaineen helpottamiseksi. Maalaamistakin on testattu ja oli tosi rentoo, kun sai purkaa asioita paperille. Nyt juhannuksen viettoon ja ens viikolla alkaa enemmän kuntoutusta.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Taas mennää

Hoh mitkä viikot on takana. Kokeiltiin tossa löytää luodinsirpaleita mahasta, missä se mätäpussi oli, mutta eihän sieltä mitään löytyny. Tuli taas yks leikkaus listaan, mutta onneks kaikki meni muuten hyvin, mutta onkaloon laitettu dreeni jäi eilen sängyn laitaan kiinni ja luiskahti sitten kivasti irti. Otti pikkusen kipeetä, kun oli jo muutenkin tosi hellänä.

 Viime viikko kuntoutuksessa meni tosi hyvin ja tuli vallotettuu uus lajikin, nimittäin pyörätuoli pesäpallo. Pelattiin liikuntasalissa ja oli muuten hauskaa! Jesús ku saatii peli kunnolla käyntii niin tuli vähä törmäiltyy sillä pyörätuolilla. Ei se kuitenkaan sitä suunsoittoa vähentänyt puolin ja toisin :D . Oli kuitenkin mahtavaa pelata ja muutenkin urheilla taas. Varmaan pian vallotetaan uusi laji. Tänään alkaa uusi kipuja helpottava stimulointi hoito. Toivottavasti siitä on apua noihin hermokipuihin.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Ja taas...

Miten tässä aina käy näin.. Just ku oon ilmottanu ja iloinnu et kaikki hyvin, lähetään kokeilee taas vähä uutta. Tänään on luodinsirpaleiden etsintä päivä. Ne yllä pitää sitä infektioo, tai on ainakin riski siihen. Nyt niitä lähdetään sitte rapsutteleen tuolta masusta. Ihan ku tää hetki ois ollu joskus ennenkin... Juuri selvitty säikähdyksellä edellisestä nii ei muuta ku uutta putkee vaan.. Ei siinä on mulla täys luotto omaan lääkäriin, joka on hoitanu mua alusta asti, varmasti hän on paras tekijä tähän. Kukaan ei tiedä paremmin miten mun anatomia nykyään menee tuol vatsassa, kuin hän. Melkein vois kutsua taikuri-tohtoriksi jo, niin monta kertaa se on vetäny mut pois rajan läheltä. Eikä saa unohtaa upeeta hoitajahenkilökuntaa, jotka ovat mua yli kolme vuotta hoitaneet moitteetta. No mutta ei se auta, kuin kohti uusia pettymyksiä ja taistella taas tiensä takaisin. Uskon että leikkaus onnistuu hyvin ja tää on vaan pieni kumpu matkassa kuntoutuksen. Ei tässä kannata huolestua jo ens viikolla oon kovassa vauhdissa! :)