tiistai 27. tammikuuta 2015

Epäkunnossa

On niin rasittava ja ärsyttävä tunne kun oma kroppa ei toimi niin kuin haluaisin. Ei ole mitään niin raivostuttavampaa, kuin yrittää vaikka koskea omiin varpaisiin, tai pystyä pesemään omat sääret ja näin naisena olis kiva seivatakin niitä joskus. Kaikki ihan yksinkertaisetkin asiat on ihan mahdotonta pystyä tekemään. Tää tunne, kun on viety kokonaan kehon hallinta vyötäröstä alaspäin. Toki vasenjalka nousee nyt ilmaan ihan hyvin, ja taas oikeejalka ei nouse mihinkään. En voi olla ajattelematta mihin pystyin ennen tätä PAskaa, näin nätisti sanottuna. Pelasin kuitenkin futista yli puolet mun elämästä. Vähä enemmän tosissaan useimmiten. Nyt kun miettii miten hyvältä se tuntu, kun sai nauttia pelaamisesta ja oma kroppa oli aika hyvässä kunnossa. Tää HAtutus vei tältä päivältä kaiken hyvän mielen, mutta onneks pääsin purkamaan vihaa nyrkeilemällä ja köpöttelemällä itsensä ihan piippuun. Tää on vaan niin raivostuttavan hidasta...........


Vasta kun on sairastanut ja toipunut,
ihminen osaa täysin arvostaa sitä,
miten ihanaa on kävellä, hengittää vaivatta,
nukkua sikeästi, nähdä tarkasti ja herätä uuteen päivään.

PAM BROWN, s.1928


tiistai 20. tammikuuta 2015

Ei oo todellista?!!

Hitto tää ei voi taas mennä näin ! Vatsaan puhkes taas FISTELLI #%$£*{|%#¥...... Nyt sitte taas vaan pussia vatsalle  ja kerätään sappinesteet yms. muu möhnä mitä sieltä tulee ja toivotaan ettei se kasva liian suureks ja ala polttaa ympärillään olevaa ihoo.. Voi JUMAlauta mulla menee hermot ton vatsan kanssa PER¥#$¥ $%¥#... Eikö tää ikinä lopu? Juuri kun on pääsemäs hurjasti eteenpäin niin vatsa sanoo " ei käy v**** me jäädään tänne".. Ääää mä oon niin täynnä tota avonaista vatsaa, että kun se viimein saatiin kiinni viime keväänä niin luulin että nyt se suolisto ois suurinpiirtein kunnossa. Kappas eipä vaan ollutkaan, kun juuri nyt valitsi sit puhjeta. Mua tekis niin mieli huutaa ja vetää itkupotku raivareita, jäädä nukkuun koko päiväks, tukkia se reikä ite jollain ja ommella ite kiinni... Onhan näihin ennenkin keksitty jotakin, että eiköhän tälläkin kertaa. Pakko taas jaksaa kattoo päivä kerrallaan. Just ku ajatteli, että vois vähä suunnitella paremmin tulevaa vuotta. Edes jotain pientä, käydä jossain konsertis, tai käydä jossain futismatsis ihan mitä vaan. Nyt joutuu taas miettii tarkemmin kestääkö sidokset vai onko mulla pian syli täynnä sappinestettä. 

AMBO"fucking"lievable....

lauantai 10. tammikuuta 2015

Yökukkuja

Nyt alkaa pikkuhiljaa menee hermot !! Herään joka yö 4 - 6 välissä, mikä on yli ärsyttävää.. Aamut ovat pitkiä kun en saa enää unta ja on pakko ottaa kipulääkettä, kun noi jalat on niin sairaan kipeet. Sitte on niin lopun uupunut kokopäivän. Alkaa pikku hiljaa nyppii tota henkistä jaksamista, se uni on kuitenkin niin tärkeä toipumisessa. Joka helvetin aamu herään niin järkyttävään kipuun, että tuntuu ettei tästä tuu taas yhtään mitää. En jaksa kunnolla kuntoilla ja se ärsyttää nyt niiiiiin paljon, kun oli niin hyväs nosteessa tossa joulukuun alussa... Miksei hitto joskus kaikki vois mennä putkeen vaan aina on jotain, mikä laskee suoritustehoo. Että voi helvetin Perkele saaaatana V*******.. Kaipaan niitä aikoja ku saatto nukkua yli 10h ihan onnessa ja rauhassa....

perjantai 2. tammikuuta 2015

Kolmas kerta toden sanoo...

Tää aika täällä tuntuu ihan epätodelliselta, oon niin monta kertaa joutunu alottaan alusta. Kun ensimmäisen kerran pääsin teholta vuonna 2012 syksyllä, pääsin aika nopeasti kävelyyn kiinni. Se piti aloittaa ihan alusta. Ensimmäisen kerran kun pääsin seisomaan ja jaksoin olla siinä. Se tuntui uskomattoman hyvältä! Etenin tosi nopeasti kävelyyn koska vasen jalkani toimi normaalisti. Oikeassa oli ongelmia vain nilkan kanssa. Pystyin käveleen ilman tukea jo pitempiä matkoja.

Kesällä 2013 tehtiin iso vapautusleikkaus, joka kesti yli 10h. Siinä oli tarkoitus saada vatsa kiinni, mutta kolme fistelliä jäi, mutta näytti se jo paljon paremmalta. Sen leikkauksen jälkeen olin 4vk teholla, mikä vei kokonaan toiminta kyvyn oikeasta jalastani. Jouduin taas aloittamaan alusta, siis kokonaan alusta. Istumatasapainon (mikä on erittäin vaikeita ilman vatsalihaksia), seisomisen, kävelyn, mikä oli taas entistä vaikeampaa, koska oikeassa jalassa ei ollut mitään voimaa. Silloin kesti noin 5kk ennenkuin kävelin ulos tästä ihanasta noin 20neliön huoneesta. Joulukuussa näytti hyvältä pääsin aatoksi kotiin ja vietin tammikuussa 2014 muutaman vkl:n kotona, mikä tuntui aivan yli super mahtavalta!!

31.3.2014 muutti kaiken, se virhe mikä tehtiin ihan perus skopiassa pilasi kaiken. Olin 5vk teholla ja menetin molemmista jaloista tunnon polvista alaspäin, mikä on onneksi jo palautunut, mutta en edelleenkään tunne nilkoista alaspäin. Lisäksi sain ihan järkyttävät hermosäryt, mitä ei oikeen tiedetä mistä se johtuu. Hermojen on vaan kasvettava uudelleen , mikä voi kestää vuosia. Kovalla työllä ja sisulla olen kuitenkin päässyt taas jaloilleni, vaikka ne ei vielä toimi kunnolla, olen pystynyt kävelemään noin 65m. Se tuntuu taas ihan työvoitolta ja äärettömän hyvältä päästä tästä huoneesta taas ulos omin jaloin! Joten eiköhän kolmas kerta toden sanoo ja onnistun säilyttämään kävely kyvyn ja joku päivä kävelen ilman mitään tukia! Saa****!!!