maanantai 16. helmikuuta 2015

Oinas

Voi hemmetin oinas! Kaikki pitäis aina saada heti nyt jo, eikä hetkenpäästä.. Oon  menny liian pitkälle ja mehustellu onnesta,että jee nyt pääsen muuttaa sairaalasta ees vähäksi aikaa pois!! Mutta sitten saan keskiviikkona (11.2.15) kuulla, että maaliskuun alussa olisi taas iso leikkaus...... Miks tää aina menee näin?!! Juuri kun olen edes vähän pääsemässä pois tästä kopista, minkä oon ees vähä sisustanu pirteenmäksi. Jään tänne makaan ainakin seuraavat 4kk, tai ehkä jopa kauemmin. Juuri kun olin ruvennut pääsemään kunnolla kävelyn makuun, vaikka linkasta alaspäin ei ole mitään toimintaa, saa ne sidottua oikeeseen asemtoon. Yläkropan kunto on kehittyny huimasti, kun viime keväänä en jaksanu edes nostaa käsiä niin että olisin voinut petä naamaa pesulapuilla. Oon tässä kohta kolme vuotta opetellut käveleen, niin alkaan pikkuhiljaa ärsyttää!! Tietysti tää ei oo turha leikkaus ja vie varmasti parantumista eteenpäin, mutta rupee nää leikkaukset olee jo niin tuttuja , että tuntee melkein kaikki leikkaus-salihoitajatkin, kun leikkauksia ja erinlaisia operaatioita on kertynyt varmaan yli 150. Oon menny jo sekasin laskuissa paljo niitä on. Mut sen tiedän että hohdan varmasti pian pimeässä kun erinlaisia säteilykokeita on tehty jo niin paljon.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Riippuvainen(ko)

Tuntuu aivan kauheelta ja omaa periaatteita vastaan olla näin kiinni lääkkeissä. Kipulääkettä on saatava tasan tietyin väliajoin ja tuntuu että on ihan riippuvainen niistä. Vaikka joskus ei se kipu olekaan niin kova tuntuu silti, että nyt on pakko saada lääkettä. En koskaan ois uskonu olevani näin riippuvainen mistään, kun ennen pidin kauheana batteryn himoani. En voinut olla ostavani edes yhden tölkit päivässä ja keksin aina jonkun hyvän tekosyyn, miksi olin aina ansainnut sen. Kuulostaa niin typerältä nyt. Toki ilman noita lääkkeitä en pystyisi tekemään mitään, koska kivut lamaannuttaisi mut täysin. Se on vaan kauheeta kun on nähnyt niitä jotka ovat riippuvaisia vääristä syistä johonkin lääkkeeseen ja tekee melkein mitä tahansa saadakseen sitä. Näistä kaikista lääkkeistä eroon pääsy tulee oleen yli super raskasta.......

Wiggle your big toe...

Edistystä on tullut vihdoin lisää. Vasemman jalan kaikki varpaat heiluu taas, kun ovat olleet mykkinä yli puoli vuotta, isovarvasta lukuun ottamatta. Yllätin taas itseni, kun kikkailin jotain muuta ja huomasin että varpaat heiluu. Kyllä taas pienestä ihminen voi olla ilonen. Vieläkin kun palasi tunne nilkoista alaspäin, niin tuntis jos pystyy liikuttaa jotain...

Päivä oli ollut super raskas ja tuntui ettei jaksa taas tehdä mitää ja huvitti jäädä vaan makaan paikoilleen. Ajatukset pyörii viime vuodessa, kuinka silloin kevät näytti niin hyvältä ja toiveet olivat jo kesässä ja kuvittelin että voisin viettää viikonloppuja kotona enemmänkin. Toisin kävi ja olin lähes täysin vuoteen oma koko vuoden kun jalat eivät toimineet ja mieli kävi niin synkissä vesissä kipujen takia. Onneks tahto ei antanut periksi ja sisulla taistelin taas itseni kävelemään tunnottomuudesta huolitsematta. Jokainen päivä tuntu taistelulta, että jaksoi tehdä töitä parantumisen eteen ja ottaa askeleet päivä kerrallaan. Onneksi tää vuosi näyttää valosammalta!!