maanantai 14. joulukuuta 2015

Radiohiljaisuus päättyy...

Radiohiljaisuus päättyköön... Ihan tarkotuksella päätin pitää vähä "lomaa" kirjoituksista. Sain keskittyä vain kuntoutukseen, eikä joka viikko tarvinnu nähdä naamaa lehdissä...

Täällä menee pirun hyvin! Vihdoin tähän risukasaan paistaa aurinko ja kaikkee hyvää on tapahtunu paljon. Oon saanu urheilla ja kunnolla parantaa liikkuvuutta ja kuntoo. Useat allasharjoitteet on ollut todella hyväksi ja fysioteripian monipuolisuus on auttanut hurjasti eteenpäin. Mielen kanssa on tehty paljon töitä erilaisten terapioiden kanssa. Oon päässy pelaan sulista säännöllisesti joka viikko ja vanha suosikkilaji on noussut taas intohimoksi. Ensimmäinen turnaus ei vielä paljon kehuttavaa antanu, mutta ei lannistuta tästä ei oo suunta kuin ylöspäin. Seuraava turnaus on Lappeenrannassa, eiköhän ne paremmin mene.

Kipujen kanssa oon taistellu kokoajan. Pakonsanelemana ollaan laskettu yksi iso/vahva kipulääke pois. Alussa ajattelin ettei tästä mitään tuu, mutta sen lasku ja pois saanti meni älyttömän hyvin ja nyt ei tarvi enää tiputtaa lääkkeitä. Kaikki on saatu nyt menemään suun kautta, mikä vapauttaa elämää ihan älyttömästi. Kivut ei kyllä ole kauheasti helpottaneet, mutta oon saanu ne kuriin jotenkin, että pärjään hyvin.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Hermot ja kärsivällisyys...

Miten kauan hermot kestää kasvaa takaisin, kymmeniä vuosia, pari vuotta vai kuukausia. Mulla tää on nyt kestänyt vuoden kuusi kuukautta ja 10 päivää... Alan olla aika täynnä tätä tunnetta.. Mikään kipulääke ei meinaa auttaa ja se mikä auttaa edes vähäsen rupee oleen tapissa, että mun maksa ja yksi ainut munuainen kestää tän lääkkeen käytön. Normaalisti tällä nukutetaan ihmisiä, kun mulla se on kipulääkkeenä. Vähän vaan pelottava ajatus, mut toisaalta se on ainut mikä auttaa mun helvetillisiin hermokipuihin niin en uskalla siitä vielä luopuakkaan... Siitä tuleen oleen tosi tosi vaikee vierottaa, kun se on niin paljon tullu henkiseksikin avuksi. Ensin pitäis voittaa luottamus, että pärjään ilman sitä ja uskon jonkun toisen lääkkeen auttavan yhtä hyvin. Nyt on kuitenkin ihan eri skaala kokeilla kaikkia normaaleja hermokipulääkkeitä, kun toi vatsa on ruvennu toimimaan paremmin ja sieltä imeytyykin jotain.

13.10 on urologilla käynti, missä tehdään urodynaaminen testi. Jonkin verran pelottaa mikä vastaus sieltä tulee, jos koko rakon normaali toiminta on menny lopullisesti niin........... Kaikki on sen typerän mokan takia, mikä tapahtu viime keväänä. Sitä ennen kaikki oli kuitenkin kunnossa ja toimi normaalisti. Ihan vähän vaan ahdistaa jos tulee huonot uutiset...

lauantai 10. lokakuuta 2015

Suomen peli 11.10.15

Huomenna olis Suomen peli Pohjois-Irlantia vastaan ja liput on jo saatu! Ihan mahtavaa mennä kattoo pitkästä aikaa maaottelua. Toivottavasti kaikki menee hyvin kipujen suhteen. Ainakin sain lääkkeet taas oikeeseen järjestykseen, kun nukuin tänää kahdeksaa ja sen jälkeen viel nukuin puoli 12. Eli lääkkeiden ottoajat pitkitty, kun nukkui kunnolla niin jaksaa ihan eritavalla sietää kipua. Toivottavasti tämäkin yö menee yhtä hyvin, niin jaksan olla koko matsin kattomassa livenä. Siinä kun haistaa sen nurmen tuoksun niin tulee vanhat hyvät ajat mieleen, kun itse asteli liigamatsin alussa kentälle ja kenttä oli samettisen silee ja vasta kasteltu ja nurmi tuoksui yli ihanalle. Vaasan stadionin nurmi oli kyl yks suomen parhaista kentistä, siellä oli niin super hyvä kentänhoitaja. Aina kun kentän tuoksun haistaa tekee mieli pelaamaan.....

torstai 8. lokakuuta 2015

Uusia lajeja!!

vitsi on mennyt kaksi viikkoa nopeasti! Ollut niin paljon tekemistä ja tutustumista vanhoihin lajeihin uudesta kulmasta. Sulkkis oli aluks hankalaa tuolista käsin, mutta nopeesti siihen pääsi taas jyvälle ja se oli yli kiva pelata taas sulista. Ilmoittauduin siinä heti sitte sulis leirille ja muutenkin siihen ryhmään, että käyn pelaan joka ti pari tuntia. Ihan mahtavaa et pystyy harrastaa viel samaa lajia, mitä on ennenkin pelannu loukkaantumisesta huolimatta. Pyörätuoli koriksessa oli sitte sitä vauhtia ja kontaktia, mitä oli sillon joskus futiksessakin. Se oli ihan super hauskaa, kun tajusi miten siinä liikutaan ja sai onnistumisia niin jäi yli hyvä fiilis siitä, että pitää mennä kyllä uudestaa!! Valmentajakin pyyteli, että jatkaisin joka viikko pelaamista, kun mussua on kuulemma potentiaalia. Suomessa on niin vähä naispelaajia, ettei riitä edes joukkueeksi, niin pohjoismaat on alkaneet tehdä yhteistyötä ja välillä järjestetään yhteisiä leirejä. Joten tottakai menin ilmottautuu sellasellekin, jos mut vaan huolitaan. Sitten on ollut vielä jousiammuntaa ja melomista. Melominen oli hauskaa, enkä tippunu ku kerran, mut oli ne sellaisia banaaneja jolla oli hyvin vaikee pysyä suorassa, mut kyl se sit kun sen oppi miten se käyttäytyy. Jousiammunta oli yli kivaa tuli ammuttua kymppejäkin ja enskerralla kokeillaan ihan taljajousta.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Uusi viikko uusilla unilla...

Ai että tuntuu hyvälle nukkua 7h! Koko viime viikon nukuin 6h joka yö ja se on niin paljon parempi, kuin 4-5h. Päivät sujui paremmin ja jaksaa tehdä enemmän, mikä nyt ei oo mikää uusi uutinen, että 4h yöunilla ei jaksa. Nyt on tulossa niin paras viikko! Mulla on akupunktiota, minkä fani mä en oo, koska mua on tässä vuosien saatossa pistetty ihan riittävästi. Molemmissa kyynärtaipeissa on kolot, kun niistä on niin paljo otettu verta. Nyt aijon kuitenkin vapaaehtoisesti mennä neulattavaksi... Parhaat jutut on kuitenkin edessä, on pt-pelejä, sulkapalloo, melontaa, uimista, jousiammuntaa, tassuterapiaa ja korista!!! Eli ihan super kiva viikko tulossa!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Levottomat ajat...

kyllä on kiirettä pitänyt ja oon siihen päälle vielä nukkunut tosi huonosti. Sellaisia 4-5h yöunia oon nukkunut oikeestaan kokoajan, mikä on taas lisännyt kipuja. Luulin että tää muutto olisi erittäin helppo ja ei vaikuttais muhun mitenkään, mutta näköjään vaikutti ja aika paljo. Oon joutunu taistelee kipujen kans taas melkein samanlailla kun sillon puoltoista vuotta sitten, mikä taas lisää unettomuutta ja kun en nuku niin se lisää kipuja... Tosi kiva oravanpyörä! Nytten tehdään isoja muutoksia lääkelistaan, (ihan ku se ei muutenkin ois ihan kaoottinen ja järkyttävän isoja määriä) jonka pitäisi auttaa nukkumaan paremmin. Eihän kukaan jaksa tehdä täyspäivästä työtä 4h unilla. Toivottavasti näistä lääkkeistä on nyt apua, kun tuo mahakanava toimii nykyään paremmin. Aikasemmin kun näitä kokeiltiin niin nää ei imeytyny, mutta nyt suolisto on ihan eri kunnossa ja toimii paljon paremmin.

On täällä ollut kyllä paljon kivempaakin!! Oon päässyt pelaan pyörätuoli rugbya ja fast scoopia ja oon myös kokeillu jousiammuntaa. Tänään on uintia ja illalla pyörätuolisulkkista. Ihan mahtava päivä tulossa, kunhan kivut pysyy aisoissa. Eiköhän tää tästä, kun vauhtiin vaan pääsee, niin mua ei pysäytä mikään!!!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Oikaisu

Olin niin häkeltynyt suuresta summasta että ajattelin voisinko itse tehdä sillä jotain hyvää. Tutkisteltuani pykäliä en voi luovuttaa osasta saamaani kerättyä rahaa kenellekään. Joten pyydän anteeksi antamaani kommenttia Iltalehdelle, jossa sanoin että antaisin pienen osan lastensairaalalle. Sitä en pysty toteuttamaan, muuten kuin itse tekemällä jotain tempausta, kuten juosta 100km minkä Tuomas teki minun hyväkseni, siitä olen ikuisesti kiitollinen hänelle. Muutenkin kun Tuomaksen kanssa juteltiin viime syksyn tummina iltoina, että hän haluaisi juosta ultrajuoksun minun hyväkseni, niin en ikinä uskonu että siitä tulee tällainen iso juttu.

Nyt aijon keskittyä täysillä vaan kuntoutumiseen, enkä halua antaa haastatteluja ennen kuin olen niin sanotusti virkavaatteet päällä. Suuresti pahoittelen antamaani kommenttia lehdistölle.

Onneksi sain tavata myös Hyvinkäällä perhettä joka menetti lapsensa sinä kauheana yönä. Olen iloinen että me tavattiin ja sain puhua teille. Olen kauhean pahoillani ettei me kerätty pelastaa teidän lastanne.

mitä eilen tapahtu...?

Jaahas, mistäs sitä alottas.. Oon ihan sekasin vieläkin eilisestä. Siis aivan mahtava tapahtuma ja kuinka paljo porukkaa saapu Hyvinkään urheilupuistoon katsomaan loistavia esityksiä ja parasta futista. Oon niin kiitollinen kaikille osallistujille ja yleisölle, kun unohdin eilen heidät mainita kiitos puheessa. Oli kyllä mahtava päivä!!! Oon ylpee myös ittestäni et jaksoin olla koko tapahtuman mukana, että on tässä vähä tullu kehitystä, kun aluks en jaksanu olla parintunnin leffaa kattomassa.

Kiitos herra tasavallan presidentti, että olitte paikalla merkitsee mulle todella paljon ja kiitos kreikan tuliaisista. Hyvä suomi!!!  Oli ihan mahtava peli ja vielä ku vanhat pelikaverit oli pelaamassa vähä Forselin ja muiden starojen kanssa niin oli sitä ihan huippu katsoo, teki itsesikin mieli päästä pelaa.

Ihan huikean summan oli kyllä saatu kerättyä. Sen unohdin eilen kertoa ja kiittää! Pakko kiittää vielä Tuomasta! Ei hitsi mitä tästä kehkeyty, en ois olis ikinä uskonu ku viime syksynä puhuttiin siitä juoksusta, että tähän vielä tämmönen tapahtuma tähän järjesty. Huhhuh oon niin kiitollinen sulle! <3 

Ei taas tää järki juokse näin aikaisin.. Kirjotan lisää myöhemmin...

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Muutto!! 1.9.15

Nyt se vihdoin tapahtui! Muutin pois sairaalasta ja vietin ensimmäisen yön kuntoutuskeskuksessa. Olin niin innoissani koko eilisen päivän, etten meinannu pysyy paikoillani. Hoin vaan itselleni "se on vihdoin ohi, se on vihdoin ohi!" Nyt pystyn vihdoin keskittymään vain kuntoutumiseen! Sairaalasta lähdettyä oli yllättävän tunteikas hetki, onhan ne hoitajat olleet tavallaan mun perhe viimeiset yli kolme vuotta. Kaikki kunnia ja iso kiitos hoitajille, kun on pitänyt mut hengissä ja järjissä. Juteltuani ylilääkärin kanssa sain tietää suurinpiirtein tarkat eri operaatioiden määrät. Leikkauksissa tein kuulemma uuden maailman ennätyksen, kun mulle on tehty 50 leikkausta, missä on siis kunnolla leikattu. Lisäksi on tehty muita operaatioita missä on käytetty anestesiaa, esim skopiat, joita on tehty noin 25 ja sitten on 75 muuta operaatiota missä on käytetty anestesiaa, esim laskimokatetrin vaihdot yms. En ees halua muistaa kuinka monta röntgen, passage, vatsan TT-kuvia ja ultraääni tutkimuksia mulle on tehty. Pirun paljo paperia tuli, kun tulostettiin kaikki ulos. Nyt focus vaan paranemiseen ja siihen että pystyisin vielä kävelemään...

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Tuomaksen päivä!

Tuomas on voittaja kaikella mahdollisella tavalla! Hän se sankari tässä on, niin kuin ne muutkin jotka auttoivat minua sinä kauheana yönä, joka muutti koko elämäni täysin. En pidä itseäni sankarina vaan olosuhteiden uhrina. Tulin ekana autosta ulos ja jouduin tähtäimeen. Eka ajatukseni ampumisen jälkeen oli opit mitä intissä olin saanut. "Sinua on ammuttu, mene suojaan ja suojaa päätäsi jos hän ampuu uudelleen". Niinpä ryömin autojen väliin suojaan. Sankarit olivat työkaverini, jotka auttoivat minut ambulanssiin ja siinä olleet hoitajat. Sairaalan henkilökunta, kirurgit, leikkaus-salihoitajat, anestesialääkäri, tehohoitajat yms. Mutta nyt juhlitaan Tuomaksen sankari tekoa ja huimaa suoritusta! En tule koskaan unohtamaan tätä, kunpa voisin jotenkin korvata tämän... Tuomas on niin kova äijä!! Ei perus jantterit tollasta matkaa juokse, uskomatonta!!! Olen niin iloinen, että Tuomas pääsi maaliin ja matka kulki todella hyvin ja hän on hyvässä kunnossa. Tää päivä on hänen! Kiitos Tuomas <3

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Home...

Onko parempaa paikkaa kuin oma koti <3. Kävin kotona viime torstaina sitten tammikuun 2014. Oli niin ihanaa päästä kotiin ja tutkin mitä kaikkee oon ostanu netistä ja yrittänyt sisustaa sitä. Se oli ihanan kodikas nyt kun kaikki oli paikoillaan ja kaikki matot lattiassa. En toivo mitään muuta kuin nopeeta kuntoutusta, että voisin asua kotona ja käydä sitä kautta kuntoutuksessa! Viettää normaalia elämää oman kullan kanssa. Ei oo ihanampaa, kuin käpertyä oman kullan kainaloon illalla "työpäivän" (tää kuntoutus käy ihan työstä) jälkeen ja jakaa päivän tapahtumat ja viettää sitä NORMAALIA arkea... Rakastan häntä eniten, kun hän jaksaa olla mun rinnalla kaiken tän keskellä ja tsempata mua eteenpäin <3

tiistai 18. elokuuta 2015

Onnee siltsuu!!

Vitsi oli niin mahtava siltsun konsertti! Kyl se mies vaan osaa viihdyttää ja ennenkaikkea laulaa! Aivan mahtava ääni ja karisma, siinä ois monella opeteltavaa. Mun suosikki kohta oli Valtteri Torikan ja Jarin yhteislaulu "You raise me up". Meni ihan kylmät väreet koko kropassa. Jälleen kerran vaan jalat osotti oman näkemyksensä pyörätuolissa istumisesta ja lääkkeiden ottamisen pitkittymisestä. En vaan yksinkertaisesti pystyny olee loppuu asti... Se jäi harmittamaan ihan suunnattomasti ku jouduttii lähtee puol kymmenen aikaa. Toivottavasti jossain vaiheessa tulee se päivä, että pystyn oleen loppuun asti. Seuraavaksi on se futis/musiikki juhla/ottelu 6.9 Hyvinkäällä, että jos siellä jaksais olla sitte kokonaan, kun saa tällä kertaa vähä lääkettä mukaa. Olisipa Jari sielläkin laulamassa ja Haloo Helsinki, mut oikeestaan kaikki käy! Siitäkin tulee upee tapahtuma. En malta odottaa!!!

torstai 13. elokuuta 2015

Tää ei voi olla todellista!!!"

Miten tässä aina vittu käy näin!!! Voi helvetin helvetti!!! $aa#%£¥#%$<*£#..... Miten tää on mahdollista, miks mä aina onnistun tässä... Ei sitä muuttoa nyt sitten vielä tulekaan, vaan siirtyy nyt ainakin kaksi viikkoa, ehkä vielä enemmän. Mä en luota enää mihinkää ennen ku oon oikeesti siirtyny fyysisesti sinne. Miks mun piti taas innostua ja hehkuttaa, että joo nyt pääsen pois sairaalasta ja paskat. Tänne mä taas jään makaa tähän sänkyy. Joo päiväkuntoutus jutut säilyy ja pääsen sinne joka arkipäivä... Ei vaan paljo lämmitä, kun kerkesin jo hypettää tätä niin paljon ja pakkaa jotain tavaroita ja kertoo jo kaikille, että muutan 17.8. Nyt tuli niin märkä rätti vasten kasvoja ja matto lähti niin lujaa jalkojen alta etten kerenny kissaa sanoa... Tää on niin turhauttavaa!!! Kaikki sanoo, että kyl tää aika menee nopeesti, mutta kun on odottanu jotain kohta kolme ja puolivuotta, niin eikö tää jo riitä...

maanantai 10. elokuuta 2015

Oikeejalkakin alkaa toimia!!!

 Ei vitsi mun oikeejalka esittää elonmerkkejä!! Sain sen nostettua suorana patjasta 10cm ilmaan. Mulle se on ihan huikee saavutus, koska se ei oo noussu sitten 2014 huhtikuun jälkeen. Eilen ekaa kertaa huomasin ku tulin suihkusta, että hitto vie sehän nousee ilmaan! Juhlittiin sitten hoitajan kanssa ja lyötiin yläfemmat ja olisin tanssinu, jos oisin pystyny. Vedin sit vuoteessa käsijammaillun. Voiko se olla se uinti, että näin pian se ois auttanu tohon jalkaan? Iha uskomatonta!!! 

Mulla on siis toiminut vasenjalka 2014 kesästä, siten että saan nostettua sen suorana patjasta jonkin verran ylöspäin ja pystyn vetään sen rinnan päälle. Nilkkat ei vielä aikalailla toimi ollenkaan. Varsinkaan oikee nilkka, mut vasemmas on pieniä elonmerkkejä. Oikee on siis ollut melkein mykkä viime keväästä saakka. Saan sen vedettyä rinnan päälle, kun joku auttaa sen alkuun, mut nyt se ei varmaan tarvi niin paljo apua. Kyllä mä tästä hitto vie vielä kävelen !!! 

perjantai 7. elokuuta 2015

Bulletproof tapahtuma

Tää koko juttu on lähteny ihan lapasesta! En ois ikinä uskonu, että tää paisuis näin isoks. Yli päätään sitä 100km juoksu tapahtumaa on tykätty tuhansia kertoja ja siitäkin on kehittymässä yli iso tapahtuma. Kuulin että osa mun RUK-kavereista aikovat juosta viimeisen 10km Tuomaksen mukana. Ihan huippu juttu!! Mitähän muuta siellä viel tapahtuu...

Tää bulletproof tapahtuma Hyvinkäällä on paisunu ihan uskomattomiin svääreihin. Ihan mahtavaa, että niin moni haluaa sinne vapaaehtoisesti tulla esiintymään ja pelaamaan. Oon super kiitollinen kaikille! Saan ihan kylmiä väreitä, kun ajattelenkin sitä fiilistä mikä siellä tulee olemaan. Kyllä tässä on pakko lähteä itsekin paikalle!! 6.9.15 Hyvinkäällä tavataan!

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Uinti reissu

Ei vitsi oli niin hauskaa käydä vihdoin uimalla tekees fysioterapiaa. Mä vaan nauroin ekan vartin, kun jalat pyrki pintaan koko ajan. Tuntu että niissä ois ollu kellukkeet. Todella omituinen fiilis... Pepun kanssa sama ongelma, ei voinu sukellella ku peppu nousi väkisin pintaan ja samoin jalat. Niissä on kadonnu se kaikki "lihasmassa", niin siksi ne pyrkii pintaan. Oli tosi vaikee hallita, että ne ois pysyny sielä pohjassa, siihen piti oikeen erikseen keskittyä. Parasta oli ettei se lisänny kipuja yhtään toi treeni. Hiton hauskaa siellä kyllä oli!! Vesi on niin mun elementti, rakastan uimista, sukeltamista ja veteen hyppimistä. Vielä en oo hommannu laitesukellus lupia, mutta eiköhän sekin päivä koita vielä.

Tehtiin vesijuoksua ja kaiken näköstä muuta harjotetta, mutta kaikkein vaikeinta oli kuitenkin ihan perus kävely sielä vedessä. Piti niin keskittyä mihin se jalka menee ja ettei se taivu ulkokiertoon. Kaikista hauskinta on perus kelluminen selällään, kun laittaa korvat veden alle, niin ei kuule mitään muuta, kuin oman hengityksen, silloin olo on niin rauhallinen, että unohtaa kaikki kivut ja tän koko paskan tapahtuman. En malta odottaa seuraavaa kertaa!! <3

tiistai 4. elokuuta 2015

Muutto lähestyy!!

Huh huh tässä on ollu niin paljo tapahtumaa ja sattumaa, että oon unohtunut ihan kokonaan kirjottaa tänne. No ensiks, muuttopäivä on lyöty lukkoon! Jätän tän ehkä liiankin tutuksi tulleen sairaalan ja sen käytävät ja siirryn kuntoutukseen!! Wuhuu! Työvoitto ainakin näille ihanille hoitajille, jotka ovat pitäneet mut hengissä ja järjissä. Vähä huonommalla luonteella varustettuna oisin voinu olla vähä eri osastolla... Jotenkin oon vaan jaksanu taistella päivästä toiseen! Se on ihan täysin perheen jäsenten, ystävien, hoitajien ja teidän lukijoiden ansiota, kun ootte jaksanu tsempata mua koko ajan eteenpäin. Iso kiitos teille kaikille! 

Olin tossa viime perjantaina ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen ihmisten ilmoilla kaupungilla leffassa! Oli ihan huikeeta, tuijotin vaan sitä ihmispaljoutta typeränä, mut nautin niin joka solulla siitä, että olin vihdoin päässy ulos ja kaupunkiin asti. Oltiin kattoos Jurasic world pe puoli kuusi ja kiitos sille herrasmiehelle joka auttoi mut takaisin pyörätuoliin kesken leffan. Jouduin lähteen sieltä hieman ennen loppua noiden typerien jalkasärkyjen takia. Ärsytti ihan suunnattomasti, että ne vielä hallitsee mun elämää niin paljon! Helvetti!! Mut ei niistä nyt ihan näil näppäimil oo pääsemäs eroon joten pakko tottua, että joskus on vaan pakko jättää leikki kesken, kun sitä vähiten haluaisi.

Tänään pääsen ekaa kertaa altaaseen tekeen treeniä. Tätä oon odottanu koko ajan, että koska pääsen kuntoutuu altaaseen ja nyt vihdoin maha on siinä kunnossa, että lupa on myönnetty. Siitä tulee niin siistii, sukeltelen vaan koko ajan ja pysyttelen siel pohjassa. Ehkä se paine mikä sielä muodostuu auttaa noita jalkoja. Ei voi tietää, mut toivon ainakin niin! 

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ystävät!

Miten tässä maailmassa pärjäsi ilman ystäviä? Mun vastaus on EI mitenkään. Niistä on aina tukea sillon ku tarvii, ne lohduttaa ku on huolia, ne auttaa kun sä sitä eniten tarvitset, ne rakastaa sua sellasena kun sä olet, ne seisoo sun takana kun sulla on joku super hyvä ajatus jostain (omasta mielestä), eikä ne koskaan tuomitse!

Oon niin kiitollinen mun läheisille ystäville miten ne jaksaa mun valittamisen kivuista ja tästä tilanteesta, kun välillä flippaan ja alan purkaan kaiken pahan olon ja tunteen pois. Saan itkee olkaa vasten, saan pitää kädestä ja puristaa sitä täysii kun kivut käy liian koviksi, saan nauraa yhdessä joillekin typerille jutuille niin että poskiin sattuu.

Tässä tilanteessa on niin huomannu ketkä on niitä OIKEita ystäviä. Tässä on mitattu heidän sietokykyä ja jaksamista. Välillä sitä pysähtyy miettii, että miten ne jaksaa kuunnella mua päivästä toisee ja silti tukee täysillä ja pyörittää vielä omaakin arkea. Tässä se punnitaan kuka jaksaa ja kuka ei ja mä tiedän kenestä kannattaa pitää kiinni ja kenestä ei.

Toiset ystävät tulee Vaasasta asti kattoo mua useemmin, kuin jotku jokka asuu Helsingissä, se kertoo jo paljon. Mun se paras ystävä tulee Vaasasta kattoo mua niin usein, kun pystyy ja nukkuu tossa vieressä geriatrian tuolissa, mikä on jokseenkin mukava ja saa vedettyä kivaan lepo asentoon, mutta ei siinä kukaan muu hullu nuku. Siks rakastankin häntä eniten.

On kyllä tullu sitte niitä uusia yli hyviä ystäviä, jokka on yllättänyt mut pelkästää positiivisesti ja ollaan tosi nopeesti tultu tosi läheisiksi. Hyviä ystäviä ei koskaan voi olla liikaa. Niiden tukee ja turvaa tuun tarviin aina! Mulle ystävät on niitä YLI ihmisiä!!! <3

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Palapeli

vitsi nuo mun jalat näyttää ihan palapeliltä tai tilkkutäkiltä.. Ärsyttää etten voi yhtää ottaa aurinkoo niihin, kun niistä on otettu ihoa niin paljon. Millonkohan tollaseen iho ottokohtaan voi ottaa aurinkoa? On kuitenkin kolme vuotta vanhoja ja sitte on ihan tuoreita kohtia niin vaikee lähtee ees kokeilee. Parempi ku pitää piilossa, mutta onko vähä kuuma kulkee pitkissä housuissa koko kesä. Ärsyttäväää!!!!! Sitten vielä kun käytän pintapuudutus laastareita molemmissa säärissä, ettei ne olis niin kosketus herkät niin näyttää aivan palapeliltä noi jalat. Eikä mitenkään kauniilta maisema palapeliltä... Nuo jalat ei enää haittaa mua, ihan sama mitä muut ajattelee kaikista raastetuista kohdista ja faskia-arvista. En kyllä tiedä mistä ne meinaa seuraavat siirteet ottaa, kun joka paikka on kuorittu. Onneks se seuraava isoleikkaus on vasta joskus vuoden päästä, missä pitäs ne lihakset lisätä vatsaan. Toiv saan hyvän sixbacking... Nyt vaan fyysinen- ja henkinenkunto paremmaks et jaksan pitkän leikkauksen taas.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Pah naisten taudit

Kuumeilu johtu virtsaputken tulehduksesta, että ei onneks sen vakavampaa, vaikka kuume oli tosi korkee. Nyt voin jo paljon paremmin ja oon päässyt käymään kuntoutuksessa kunnolla ja tietysti imenyt D-vitamiiniä itteeni ihan huolella! Onneks toi rusketus tarttuu tosi nopeesti niin ei tarvi maata monta tuntia putkee auringos, että vähä ees tarttuisi. 

Nyt oon kehittänyt ittelleni pienen pahan tavan. Pelaan pelikoneita tuolla kanttiinissa ja hyvän alun jälkeen oon nyt miinuksella. Onneks nyt ei ihan joka päivä tuu laitettuu sinne 20€ sisää, mut kuitenkin. Onneks ei tän pahempia huolia tällä kertaa :D 

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kuume

Hohhoijaa mikä viikko takana. Ma kaikki näytti vielä hyvältä, oltiin lähdössä ti Nuuksioon vähä rullailee ja kattelee maisemia ja tietysti nauttiin luonnosta, mutta ei! Yöllä kahden aikaan herään kauheeseen tärinään, mikään ei meinaa pysyy käsissä ja soitan äkkiä hoitajan. Mittaamme kuumeen ja POKS 40,5 astetta kuumetta. Äkkiä pipo päähän ja seitsemän peittoo päälle ja hoitaja soitti lääkärille. Sain kuumetta alentavaa lääkettä ja heti alotettiin antibiootit. Mut siel peittojen alla ei tuntunu kovin hyvälle, tärisin niin että hampaat kalisi. Mulla ei oo ikinä ollu noin korkeita kuumetta kotioloissa. Täällä mulla on ollu 43 asteen kuumetta joskus isojen leikkauksien jälkeen teholla, mut mä oon ollu nukutettuna sillon. Se tunne kun koko vartalo tärisee ja jokaista lihasta särkee, eikä mitenkään haluu tulla pois sieltä peittojen alta. Tottakai veriviljely piti ottaa ja sen ottajan oli pakko saada paljastettuu mun koko oikee käsi ja hartia. Oli ihan vaan pikkusen vaikee pysyy paikoilla ja yrittää rauhallisesti odottaa, että se saa otettua näytteet. Sitte takas peiton alle tärisee. Onneks kuitenkin se kuumetta alentava lääke autto ja olo alko helpottuu. Aamulla olo tuntu jo paremmalta, mut ku mitattiin kuume se oli 38,7, joten ei se niin hyvä ollukkaan. Pari päivää meni siinä ja sitte ne peru koko loppuviikon kuntoutus reissut. Joten tuli tylsä viikko sairaalas... Kuume on ihan hanurista!! 

Nyt on onneks jo parempi olo ja saan nukuttua koko yön. Ens viikolla taas kuntoutuskeskukseen viettää "laatu aikaa" eli kuntoilee niin pirusti!! 

Ihanaa kesää kaikille melkein kolmelle miljoonalle lukijalle!! <3

torstai 18. kesäkuuta 2015

Erinäiset terapiat

Olipa kiva ja työntäyteiset kolme päivää takana. Tuli pelattuu frisbiigolfii jonka tietysti kauheella kilpailu hengellä voitin ;). Oli siistii olla ulkona ja pelata taas jotain, nyt tekee kokoajan mieli lähtee ulos, mutta toi suomen suvi on vähä kylmä ja märkä vielä. Eiköhän se kesä sieltä tuu vielä. Pääsee sitte rullailee ja ruskettuu ihanaan aurinkoon! 

Se taktiilistimulaatio, mikä alotettiin on ollu ihan loistavaa terapiaa niin mielelle ku keholle, jopa kivut oli hetken melkein poissa sen hoidon ajan. Mikä tuntu taas näin pitkän ajan jälkeen ihan mielettömän hyvälle!! Onneks sitä jatketaan nyt koko kesä. Fysioterapiassa ollaan päästy eteenpäin, lihaksiin on tullu lisää voimaa ja liikelaajudet on parantuneet. Voitte vaan kuvitella kuinka jäykkä ihminen voi olla, kun se on makanut kolme vuotta selällään... Voin kertoo että tiukkuutta on ja paljon! Varsinkin noissa jaloissa, kun ne muistuttaa ihan tilkkutäkkiä kaikkien ihonsiirteiden ja hätä avauksien lihaspaineen helpottamiseksi. Maalaamistakin on testattu ja oli tosi rentoo, kun sai purkaa asioita paperille. Nyt juhannuksen viettoon ja ens viikolla alkaa enemmän kuntoutusta.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Taas mennää

Hoh mitkä viikot on takana. Kokeiltiin tossa löytää luodinsirpaleita mahasta, missä se mätäpussi oli, mutta eihän sieltä mitään löytyny. Tuli taas yks leikkaus listaan, mutta onneks kaikki meni muuten hyvin, mutta onkaloon laitettu dreeni jäi eilen sängyn laitaan kiinni ja luiskahti sitten kivasti irti. Otti pikkusen kipeetä, kun oli jo muutenkin tosi hellänä.

 Viime viikko kuntoutuksessa meni tosi hyvin ja tuli vallotettuu uus lajikin, nimittäin pyörätuoli pesäpallo. Pelattiin liikuntasalissa ja oli muuten hauskaa! Jesús ku saatii peli kunnolla käyntii niin tuli vähä törmäiltyy sillä pyörätuolilla. Ei se kuitenkaan sitä suunsoittoa vähentänyt puolin ja toisin :D . Oli kuitenkin mahtavaa pelata ja muutenkin urheilla taas. Varmaan pian vallotetaan uusi laji. Tänään alkaa uusi kipuja helpottava stimulointi hoito. Toivottavasti siitä on apua noihin hermokipuihin.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Ja taas...

Miten tässä aina käy näin.. Just ku oon ilmottanu ja iloinnu et kaikki hyvin, lähetään kokeilee taas vähä uutta. Tänään on luodinsirpaleiden etsintä päivä. Ne yllä pitää sitä infektioo, tai on ainakin riski siihen. Nyt niitä lähdetään sitte rapsutteleen tuolta masusta. Ihan ku tää hetki ois ollu joskus ennenkin... Juuri selvitty säikähdyksellä edellisestä nii ei muuta ku uutta putkee vaan.. Ei siinä on mulla täys luotto omaan lääkäriin, joka on hoitanu mua alusta asti, varmasti hän on paras tekijä tähän. Kukaan ei tiedä paremmin miten mun anatomia nykyään menee tuol vatsassa, kuin hän. Melkein vois kutsua taikuri-tohtoriksi jo, niin monta kertaa se on vetäny mut pois rajan läheltä. Eikä saa unohtaa upeeta hoitajahenkilökuntaa, jotka ovat mua yli kolme vuotta hoitaneet moitteetta. No mutta ei se auta, kuin kohti uusia pettymyksiä ja taistella taas tiensä takaisin. Uskon että leikkaus onnistuu hyvin ja tää on vaan pieni kumpu matkassa kuntoutuksen. Ei tässä kannata huolestua jo ens viikolla oon kovassa vauhdissa! :)

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Väärä hälytys

Märkäpesäke mikä löydettiin vatsastani oli kuuden sentin kokoinen ja saatiin poistettua pienellä operaatiolla. Haavaan laittettiin pieni dreeni ja keräyspussi. Dreenin laitto kohta on aika kipeä, mutta ei se ole haitannut kuntoutusta. Olin jo seuraavana päivänä kuntoutuskeskuksessa täysillä tohinalla tekemässä uusia vallotuksia. Käytiin uudella pyörätuolilla ulkona lämpimässä kevätilmassa vetämässä pieni lenkki, jonka jälkeen kädet oli ihan hapoilla uudesta tavasta liikkua pitkiä matkoja. Oliko pikkusen ihanaa olla ulkona ja nauttia auringosta! Oon saanu jopa vähä väriä kasvoille, mitä ennen rakastin niin kovaa. Grillata itteensä ihanan ruskeeks, joka mulla tarttuu aina älyttömän nopeesti. Nyt kolmen kesän jälkeen on ihana päästä ulos aurinkoon vähä pitemmäksi aikaa, kun jaksaa istua pitempään. En malta odottaa kesää ja ihania aurinkopäiviä.. Onneksi se kertymä saatiin vatsasta pois ja voin jatkaa kuntoilua entiseen malliin!!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Kolme vuotta

Ei tätä pysty uskoo itekkää, että on menny kolme vuotta sairaalan vuoteella. Ekana vuonna kaikki sano, että ei se oo ku tää kesä kyl sä kestät sen.. Tässä sitä ollaan kolme vuotta myöhemmin, samassa sängyssä. Toki ollaan tässä menty hurjasti eteenpäin, mut niin myös on tullu isoja takapakkeja. Se yö tulee kokoajan mieleen, enkä pysty oleen jossittelemasta.. Mitä jos oltais oltu sen talon takana ja mitä jos oltais oltu vaikka Klaukkalassa viemäs jotain teiniä kotiin. Mitä jos?? Näitä riittäisi paljon. Mikään vaan ei muuta tosiasiaa mitä tapahtu, enkä voi sille enää mitää. Oon hyväksyny sen asian, enhän muuten ois järjissäni. Tää on nyt pakko jaksaa, muuten en pääse ikinä pois!

Viime viikko meni vähä kuumeilussa. Syytä etsiessä mulle tehtiin vatsan TT-kuvaus ja jälleen kerran se kuuluisa takapakki tuli taas esiin.. Vatsasta löyty kuuden sentin syvä/iso märkäpaise. Se imetään tänään pois. Aina on jotakin, eikö tää helvetti ikinä lopu!!! Menee niin hermot et just kun on päässy hyvään vauhtiin siel kun kuntoutuksessa, niin eiköhän jotain löydy mikä aina vähä hidastaa...

Eiköhän kaikki kuitenkin mene hyvin ja sen poisto onnistuu. Siihen vaan pitkä antibiootti päälle, niin eiköhän se kuole perkeleen paskiainen!! Sitten pitäs olla hyvät mahdollisuudet, että vatsa menee kokonaan kiinni ja sitte pääsen treenaa vedessä! Se ois aivan mahtavaa, koska rakastan uimista ja ylipäätään vesillä liikkumista! Se on mun turvasatama mielessä. Aina kun on vaikeeta mietin sitä tiettyä saarta Vaasan saaristossa. Sen maisemia ja niitä hetkiä kun istuin kallioilla tuijottamassa merelle ja sen taakse horisonttiin. Sitä paikkaa on ikävä. Sinne suunnistan, kun tää kaikki on ohi!

maanantai 11. toukokuuta 2015

Uusi viikko

Uusi viikko uudet kujeet. Taas mennää kuntoutukseen ja innoissani odotan mitä tänään tapahtuu. Mitähän fyssärit keksii, ehkä mennää salille tai meloon kajakilla uima-altaaseen. Se ois yli siistii!! Oli kyllä ihana viikonloppukin, sai ottaa rauhassa ja vähän ladata akkuja. Lisäksi sisko tuli kylään sen perheen kanssa. Niillä on ehkä hellusin pikku koira mitä tiedän. Pikku Daimi tyttö viihdytti mua koko viikonlopun ja tulee kattoo mun touhuja tiistaina kuntoutukseen. Saan siinä samalla tassuterapiaa. Odotan niin intoilla tätä viikkoo.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Vauhtia riittää

On ollu ihan hullu viikko. Nyt on alotettu käynnit kuntoutuksessa päivisin, ja hitsi ku on ollu kiirettä mutta samalla yli ihanaa!! Oon nyt käyny kontillaan ja mahallani, mitä en tosiaan oo tehny kolmeen vuoteen, oliko pikkusen jännä fiilis. Onneks tää kuntoutus alko taas, ei tarvi maata vaan täällä sairaalas, vaikka on täälläkin laadukkaat fyssärit, siellä toisessa paikassa on vaan enemmän mahdollisuuksia tehdä kaikkee. Olisipa joku ollu näkemässä sitä, kun olin kontilla ja vatsalla, voi sitä riemun määrää. Ei varmaan kukaan oo koskaan ollu onnellinen noin pienestä. Koko viikko on ollu yhtä haipakkaa, että on ihan mukavaa, kun on viikonloppu.

Kyllä tää elämä tästä vielä paranee ja pääsen jatkaa opintoja ja olemaan se normaali, vähän liian hyper aktiivinen heidi. Mulla on vahva tunne tästä nytte!! Vielä on raskas taival edessä en mä sitä kiellä, mutta enköhän jossain vaiheessa ole kotona käpertyneenä sohvan nurkkaan lämpöisen viltin alle.

William Pharrell - Happy

tiistai 21. huhtikuuta 2015

hyväntekeväisyyttä

Nyt teillä on pieni mahdollisuus auttaa! Kolleegani aikoo suorittaa 100km ultrajuoksun Fiskarsista Vantaalle. Tällä tempauksella hän on halunnut auttaa minua kuntoutumisessa ja suorittaa lipaskeräystä itä-Uudenmaan poliisin alueella kaikissa isommissa tapahtumissa. Tarkemmin voit seurata lippaiden liikkumista ja kollegan harjoitusten etenemistä sosiaalisessamediassa hashtageilla #sisun100 ja #heidinhyväksi. päätietolähteenä toimii kuitenkin osoite www.facebook.com/sisun100

Olen älyttömän kiitollinen Tuomakselle, kun hän omasta tahdosta haluaa tehdä jotain näin jaloa. Se tunne etten ole yksin tässä tilanteessa, vaan tukenani on koko poliisiyhteisö, tuo valtavasti energiaa ja voimaa. Ennen kaikkea sisua!! Jos vaan pääsisin mukaan juoksemaan sen satasen niin kaikki ois täydellistä.. En tule koskaan unohtamaan tätä, mikä varmasti ajaa mua voittamaan omat unelmani. Joskus vielä teen jonkun ultra vetäsyn! Onneksi tälläsiä ihmisiä löytyy vielä :)


Käykö tie vain ylämäkeen?
Kyllä, juuri näin.
Viekö matka koko päivän.
Yöhön asti, ystäväin.

CHRISTINA ROSSETTI (1830-1894)

Painajaisia...

Uni on yks tärkeimmistä asioista paranemisessa. Oon nukkunu jo pitkään enemmän tai vähemmän huonosti. Heräilen yöllä kipuun useemin ku kerran ja joudun ottaa unilääkettä, että selviin yöstä. Herään joka aamu 3-4 aikaan ja sitten viimestään kuudelta, josta sitten valvon niin kauan et aamuvuoro tulee. Nyt on tullut lisäksi painajaiset... Ahdistavat, hermostuttavat, rasittavat unet josta en meinaa herätä, vaikka tajuan kesken unen, että se on unta ja yritän ravistaa itteni hereillä, kun se ei onnistu turhaudun ja rupeen itkee ja sitten herään kyyneleet silmis. Yli ahdistavaa herätä semmoseen ja kun nukahtaa uudelleen uni jatkuu... Unet ei liity mitenkään Hyvinkään tapahtumiin, ainakaan suoraan. Unissa ei pyöri mitään sekopäätä aseen kanssa, vaan lähempänä ahdistavia tiloja, missä ei pysy pystyssä, tai en saa henkeä jonkin takia. Jokaisessa unessa on oma ahdistava tekijä ja kun herään se fiilis on edelleen päällä. Samalla jalkoja särkee ihan älyttömästi ja niistä tunteista on vaikee päästä irti. Tähän määrään mitä saan erilaisia kipulääkkeitä ei ole yhtään ihme, että näen painajaisia. Näistä unista on kyllä paljo hyötyäkin, kun ajattelee miten niistä saa älyttömästi tietoa, kun niitä miettii psykologin kanssa.

Kärsimyksestä ovat syntyneet vahvimmat sielut,
Lujimmat luonteet ovat arpien saumaamia.

E.H CHAPIN

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Uusia tuulia

Huomenna ois muutto uuteen rempattuun tornisairaalaan. Vihdoin vähän edes maisema vaihtuu ja saa kattella ikkunasta muutakin kuin toista rakennusta. Vaikka ei sielläkään maisemat mitkään hulppeat ole. Ihanaa kun tulee jotain uutta, siitä saa taas lisää energiaa. Tänään tuli käveltyäkin sitten leikkauksen jälkeen ensimmäistä kertaa jopa 20m! Tuntu uskomattoman hyvältä pystyä kävelemään, eikä päässä jyskyttänyt armoton kipu koko ajan. Ei tää kipu oo kyllä yhtään helpottanut, että jokainen päivä on taistelua, jotta jaksaisi edes vähän hymyillä. Välillä iskee epätoivo, kun tuntuu ettei mikään lääke auta, jopa cannabis lääkesuihke oli yhtä tyhjän kanssa. Se oli ehkä kammottavin lääke ikinä. Ihan kuin olisi imeskelyyn tupakan natsoja... Hyi yök!.. 

Taas on alettu suunnitella tarkemmin siirtymistä sinne kuntoutuskeskukseen! Mikä on aivan mahtava juttu!! Jos vaikka pääsisi kesäksi muuttamaan sinne, niin se pelastaisi tosi paljon tätä mielenterveyttä, kun kohta kolme vuotta tulee täyteen.. Mikä tuntuu aivan käsittömältä. Miten sellainen aika on vaan vilahtanut ohitse, kuin surkee baari ilta, minkä haluaa unohtaa mahdollisimman nopeasti!!  Eiköhän nää uudet tuulet tuo vähä piristystä muuten niin harmaaseen arkeen! 

Tuulta päin!!!

lauantai 4. huhtikuuta 2015

N.150 operaatiota takana...

Leikkaus onnistu hyvin ja saatiin kaikki palaset kohdalleen. Jaloista otettu ihonsiirre tarttui hyvin ja vatsa on melkein kokonaan nahan peitossa. Jonnekin sen ihon on vaan hankala tarttua. Jalat toimii vielä samaan malliin, kuin ennen leikkausta, mikä on tosi iso juttu. Ei tarvi opetella neljättä kertaa käveleen. Mistä oon super kiitollinen mun fyssarille täällä osastolla. Se on saanu pidettyä mun ajatukset suht positiivisena ja jaksanut uskoa, että kivuista huolimatta palaan nopeesti siihen pisteeseen mikä oli ennen leikkausta. 

Nämä kivut ei tunnu loppuvan koskaan.. Jalkojen kipu on taas pahentunut jonkin verran, verrattuna ennen leikkausta. Mieles pyörii vaan ettei tää voi kestää ikuisesti! Oon niin väsynyt jatkuvaan kipuun että alkaa jo mitta tuleen täyteen... Nyt on vuosi siitä kun viimeksi heräsin teholla hengitysputken tiukasti kurkussa, kun olin oksentanut nukutettuna ja vetänyt kaiken sitten keuhkoihin. Sillon olin niin vihanen, ettei muhun saanut koskea ja mikään ei saanu mua hymyileen. Sen teho reissun jälkeen nää jalat on ollu tälläset joka helvetin päivä, muutamia tunteja lukuunottamatta. Nyt tää kipu on vaan taas voimistunut mikä johtuu tosta leikkauksesta. Eikö mikään riitä?? Oon niin kurkkua myöten täynnä tätä paskaa, et tuntuu et alkaa keinot loppuu, kun mikään lääke ei auta. Olis ihana pystyä ajattelee millaista ois olla ilman kipuu jossain vaiheessa, enkä pysty muistamaan millaista se oli olla ilman näin kauheita kipuja, jokka saa sut kiemurtelee täs sängyllä, koska ei vaan pysty oleen paikallaan, kun sattuu niin kovaa.

Onneks oon päässyt jo vähä seisomaan ja ottanu muutaman hassun askeleenkin, niin olo on paljon vahvempi ja alkaa uskoakin löytyy, kun huomaa että pystyy samaan mitä ennen leikkausta. Jos noi ihon ottokohdat ei kiristäis ja polttais ton hermokivun lisäksi ja vatsan alueen kivut helpottaisi, olisin niin paljo pidemmällä jo!! 

Ei tänää, mutta ehkä huomenna... Niin kuin "the Hoff" lauloi.. Keep on smilen!


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Normaali

Mä halun vaan olla normaali!!!! Ei hitto mitään roikkuvia johtoja kyljestä eikä mitään pusseja missään avanteen tai fisteilleitten päällä!!! Mä oon niin kyllästynyt tohon mahaan ja niihin vitun AVANNEPUSSEHIHIN!!! Ja kaikkiin lässytyksii, ihmettelyy yms tosta vatsasta. Blahhh!!! Nyt on niin paljo vihaa, raivoo, inho, turhautumista, jännitystä sisällä et tuntuu et sinkoilee ihan joka suuntaan ja tuntuu et kiihtyy nollasta sataa vähä liian herkästi! Ku vaan sais olla normaali, en toivo kellekään tälläistä kohtaloa.... Mut ei auta päivä kerallaa...

Kohta on aika siirtyä leikkaus saliin.. Toiv ei vaan tarvis alkaa opetella kävelyä neljännen kerran alusta... Siihen alkais nää voimavarat olee loppu. Mut ei mennä nii pitkälle! Päivä kerrallaa!!! 

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Pelko

Kauheeta ajatella ettei pelkää leikkausta. Ihan varmasti jokainen meistä pelkäisi isoa avomaha leikkausta.. Kaikki se kokeiden ottaminen ennen pelipäivää ja fyysinen/henkinen valmistautuminen siihen, että sut ihan oikeesti jälleen kerran avataan kunnolla auki ja tehdään ja pelastetaan se mitä voidaan. Täällä ei voi miettiä kuin päivä kerrallaan ja joka kerta kun mietin leikkausta en pelkää. Kauheeta ajatella, että niinkin iso asia ei pelota, olis ees jotain itsesuojeluvaistoo mut ei! On niin kova luotto omaan lääkäriin, että tunnen oloni täysin turvalliseksi! Hän on pelastanut mut jo niin monta kertaan, että tiedän ettei se ota mitään tyhmiä riskejä ja tätä leikkausta on suunniteltu jo kauan. Tieto tuli mulle vaan parinviikon varoitusajalla... Oikeestaan parempi niin, ei kerkee turhia miettiä. Onhan näistä operaarioista tullu tietyllä tavalla jo rutiinia, mikä taas on ihan kauhee ajatella, mutta totta se on. Se on yks syy miks en pelkää tätä leikkausta. Tai ainakaan vielä .... Pieni pelko ois kyllä tervettä...

maanantai 16. helmikuuta 2015

Oinas

Voi hemmetin oinas! Kaikki pitäis aina saada heti nyt jo, eikä hetkenpäästä.. Oon  menny liian pitkälle ja mehustellu onnesta,että jee nyt pääsen muuttaa sairaalasta ees vähäksi aikaa pois!! Mutta sitten saan keskiviikkona (11.2.15) kuulla, että maaliskuun alussa olisi taas iso leikkaus...... Miks tää aina menee näin?!! Juuri kun olen edes vähän pääsemässä pois tästä kopista, minkä oon ees vähä sisustanu pirteenmäksi. Jään tänne makaan ainakin seuraavat 4kk, tai ehkä jopa kauemmin. Juuri kun olin ruvennut pääsemään kunnolla kävelyn makuun, vaikka linkasta alaspäin ei ole mitään toimintaa, saa ne sidottua oikeeseen asemtoon. Yläkropan kunto on kehittyny huimasti, kun viime keväänä en jaksanu edes nostaa käsiä niin että olisin voinut petä naamaa pesulapuilla. Oon tässä kohta kolme vuotta opetellut käveleen, niin alkaan pikkuhiljaa ärsyttää!! Tietysti tää ei oo turha leikkaus ja vie varmasti parantumista eteenpäin, mutta rupee nää leikkaukset olee jo niin tuttuja , että tuntee melkein kaikki leikkaus-salihoitajatkin, kun leikkauksia ja erinlaisia operaatioita on kertynyt varmaan yli 150. Oon menny jo sekasin laskuissa paljo niitä on. Mut sen tiedän että hohdan varmasti pian pimeässä kun erinlaisia säteilykokeita on tehty jo niin paljon.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Riippuvainen(ko)

Tuntuu aivan kauheelta ja omaa periaatteita vastaan olla näin kiinni lääkkeissä. Kipulääkettä on saatava tasan tietyin väliajoin ja tuntuu että on ihan riippuvainen niistä. Vaikka joskus ei se kipu olekaan niin kova tuntuu silti, että nyt on pakko saada lääkettä. En koskaan ois uskonu olevani näin riippuvainen mistään, kun ennen pidin kauheana batteryn himoani. En voinut olla ostavani edes yhden tölkit päivässä ja keksin aina jonkun hyvän tekosyyn, miksi olin aina ansainnut sen. Kuulostaa niin typerältä nyt. Toki ilman noita lääkkeitä en pystyisi tekemään mitään, koska kivut lamaannuttaisi mut täysin. Se on vaan kauheeta kun on nähnyt niitä jotka ovat riippuvaisia vääristä syistä johonkin lääkkeeseen ja tekee melkein mitä tahansa saadakseen sitä. Näistä kaikista lääkkeistä eroon pääsy tulee oleen yli super raskasta.......

Wiggle your big toe...

Edistystä on tullut vihdoin lisää. Vasemman jalan kaikki varpaat heiluu taas, kun ovat olleet mykkinä yli puoli vuotta, isovarvasta lukuun ottamatta. Yllätin taas itseni, kun kikkailin jotain muuta ja huomasin että varpaat heiluu. Kyllä taas pienestä ihminen voi olla ilonen. Vieläkin kun palasi tunne nilkoista alaspäin, niin tuntis jos pystyy liikuttaa jotain...

Päivä oli ollut super raskas ja tuntui ettei jaksa taas tehdä mitää ja huvitti jäädä vaan makaan paikoilleen. Ajatukset pyörii viime vuodessa, kuinka silloin kevät näytti niin hyvältä ja toiveet olivat jo kesässä ja kuvittelin että voisin viettää viikonloppuja kotona enemmänkin. Toisin kävi ja olin lähes täysin vuoteen oma koko vuoden kun jalat eivät toimineet ja mieli kävi niin synkissä vesissä kipujen takia. Onneks tahto ei antanut periksi ja sisulla taistelin taas itseni kävelemään tunnottomuudesta huolitsematta. Jokainen päivä tuntu taistelulta, että jaksoi tehdä töitä parantumisen eteen ja ottaa askeleet päivä kerrallaan. Onneksi tää vuosi näyttää valosammalta!!

tiistai 27. tammikuuta 2015

Epäkunnossa

On niin rasittava ja ärsyttävä tunne kun oma kroppa ei toimi niin kuin haluaisin. Ei ole mitään niin raivostuttavampaa, kuin yrittää vaikka koskea omiin varpaisiin, tai pystyä pesemään omat sääret ja näin naisena olis kiva seivatakin niitä joskus. Kaikki ihan yksinkertaisetkin asiat on ihan mahdotonta pystyä tekemään. Tää tunne, kun on viety kokonaan kehon hallinta vyötäröstä alaspäin. Toki vasenjalka nousee nyt ilmaan ihan hyvin, ja taas oikeejalka ei nouse mihinkään. En voi olla ajattelematta mihin pystyin ennen tätä PAskaa, näin nätisti sanottuna. Pelasin kuitenkin futista yli puolet mun elämästä. Vähä enemmän tosissaan useimmiten. Nyt kun miettii miten hyvältä se tuntu, kun sai nauttia pelaamisesta ja oma kroppa oli aika hyvässä kunnossa. Tää HAtutus vei tältä päivältä kaiken hyvän mielen, mutta onneks pääsin purkamaan vihaa nyrkeilemällä ja köpöttelemällä itsensä ihan piippuun. Tää on vaan niin raivostuttavan hidasta...........


Vasta kun on sairastanut ja toipunut,
ihminen osaa täysin arvostaa sitä,
miten ihanaa on kävellä, hengittää vaivatta,
nukkua sikeästi, nähdä tarkasti ja herätä uuteen päivään.

PAM BROWN, s.1928


tiistai 20. tammikuuta 2015

Ei oo todellista?!!

Hitto tää ei voi taas mennä näin ! Vatsaan puhkes taas FISTELLI #%$£*{|%#¥...... Nyt sitte taas vaan pussia vatsalle  ja kerätään sappinesteet yms. muu möhnä mitä sieltä tulee ja toivotaan ettei se kasva liian suureks ja ala polttaa ympärillään olevaa ihoo.. Voi JUMAlauta mulla menee hermot ton vatsan kanssa PER¥#$¥ $%¥#... Eikö tää ikinä lopu? Juuri kun on pääsemäs hurjasti eteenpäin niin vatsa sanoo " ei käy v**** me jäädään tänne".. Ääää mä oon niin täynnä tota avonaista vatsaa, että kun se viimein saatiin kiinni viime keväänä niin luulin että nyt se suolisto ois suurinpiirtein kunnossa. Kappas eipä vaan ollutkaan, kun juuri nyt valitsi sit puhjeta. Mua tekis niin mieli huutaa ja vetää itkupotku raivareita, jäädä nukkuun koko päiväks, tukkia se reikä ite jollain ja ommella ite kiinni... Onhan näihin ennenkin keksitty jotakin, että eiköhän tälläkin kertaa. Pakko taas jaksaa kattoo päivä kerrallaan. Just ku ajatteli, että vois vähä suunnitella paremmin tulevaa vuotta. Edes jotain pientä, käydä jossain konsertis, tai käydä jossain futismatsis ihan mitä vaan. Nyt joutuu taas miettii tarkemmin kestääkö sidokset vai onko mulla pian syli täynnä sappinestettä. 

AMBO"fucking"lievable....

lauantai 10. tammikuuta 2015

Yökukkuja

Nyt alkaa pikkuhiljaa menee hermot !! Herään joka yö 4 - 6 välissä, mikä on yli ärsyttävää.. Aamut ovat pitkiä kun en saa enää unta ja on pakko ottaa kipulääkettä, kun noi jalat on niin sairaan kipeet. Sitte on niin lopun uupunut kokopäivän. Alkaa pikku hiljaa nyppii tota henkistä jaksamista, se uni on kuitenkin niin tärkeä toipumisessa. Joka helvetin aamu herään niin järkyttävään kipuun, että tuntuu ettei tästä tuu taas yhtään mitää. En jaksa kunnolla kuntoilla ja se ärsyttää nyt niiiiiin paljon, kun oli niin hyväs nosteessa tossa joulukuun alussa... Miksei hitto joskus kaikki vois mennä putkeen vaan aina on jotain, mikä laskee suoritustehoo. Että voi helvetin Perkele saaaatana V*******.. Kaipaan niitä aikoja ku saatto nukkua yli 10h ihan onnessa ja rauhassa....

perjantai 2. tammikuuta 2015

Kolmas kerta toden sanoo...

Tää aika täällä tuntuu ihan epätodelliselta, oon niin monta kertaa joutunu alottaan alusta. Kun ensimmäisen kerran pääsin teholta vuonna 2012 syksyllä, pääsin aika nopeasti kävelyyn kiinni. Se piti aloittaa ihan alusta. Ensimmäisen kerran kun pääsin seisomaan ja jaksoin olla siinä. Se tuntui uskomattoman hyvältä! Etenin tosi nopeasti kävelyyn koska vasen jalkani toimi normaalisti. Oikeassa oli ongelmia vain nilkan kanssa. Pystyin käveleen ilman tukea jo pitempiä matkoja.

Kesällä 2013 tehtiin iso vapautusleikkaus, joka kesti yli 10h. Siinä oli tarkoitus saada vatsa kiinni, mutta kolme fistelliä jäi, mutta näytti se jo paljon paremmalta. Sen leikkauksen jälkeen olin 4vk teholla, mikä vei kokonaan toiminta kyvyn oikeasta jalastani. Jouduin taas aloittamaan alusta, siis kokonaan alusta. Istumatasapainon (mikä on erittäin vaikeita ilman vatsalihaksia), seisomisen, kävelyn, mikä oli taas entistä vaikeampaa, koska oikeassa jalassa ei ollut mitään voimaa. Silloin kesti noin 5kk ennenkuin kävelin ulos tästä ihanasta noin 20neliön huoneesta. Joulukuussa näytti hyvältä pääsin aatoksi kotiin ja vietin tammikuussa 2014 muutaman vkl:n kotona, mikä tuntui aivan yli super mahtavalta!!

31.3.2014 muutti kaiken, se virhe mikä tehtiin ihan perus skopiassa pilasi kaiken. Olin 5vk teholla ja menetin molemmista jaloista tunnon polvista alaspäin, mikä on onneksi jo palautunut, mutta en edelleenkään tunne nilkoista alaspäin. Lisäksi sain ihan järkyttävät hermosäryt, mitä ei oikeen tiedetä mistä se johtuu. Hermojen on vaan kasvettava uudelleen , mikä voi kestää vuosia. Kovalla työllä ja sisulla olen kuitenkin päässyt taas jaloilleni, vaikka ne ei vielä toimi kunnolla, olen pystynyt kävelemään noin 65m. Se tuntuu taas ihan työvoitolta ja äärettömän hyvältä päästä tästä huoneesta taas ulos omin jaloin! Joten eiköhän kolmas kerta toden sanoo ja onnistun säilyttämään kävely kyvyn ja joku päivä kävelen ilman mitään tukia! Saa****!!!