sunnuntai 30. elokuuta 2015

Tuomaksen päivä!

Tuomas on voittaja kaikella mahdollisella tavalla! Hän se sankari tässä on, niin kuin ne muutkin jotka auttoivat minua sinä kauheana yönä, joka muutti koko elämäni täysin. En pidä itseäni sankarina vaan olosuhteiden uhrina. Tulin ekana autosta ulos ja jouduin tähtäimeen. Eka ajatukseni ampumisen jälkeen oli opit mitä intissä olin saanut. "Sinua on ammuttu, mene suojaan ja suojaa päätäsi jos hän ampuu uudelleen". Niinpä ryömin autojen väliin suojaan. Sankarit olivat työkaverini, jotka auttoivat minut ambulanssiin ja siinä olleet hoitajat. Sairaalan henkilökunta, kirurgit, leikkaus-salihoitajat, anestesialääkäri, tehohoitajat yms. Mutta nyt juhlitaan Tuomaksen sankari tekoa ja huimaa suoritusta! En tule koskaan unohtamaan tätä, kunpa voisin jotenkin korvata tämän... Tuomas on niin kova äijä!! Ei perus jantterit tollasta matkaa juokse, uskomatonta!!! Olen niin iloinen, että Tuomas pääsi maaliin ja matka kulki todella hyvin ja hän on hyvässä kunnossa. Tää päivä on hänen! Kiitos Tuomas <3

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Home...

Onko parempaa paikkaa kuin oma koti <3. Kävin kotona viime torstaina sitten tammikuun 2014. Oli niin ihanaa päästä kotiin ja tutkin mitä kaikkee oon ostanu netistä ja yrittänyt sisustaa sitä. Se oli ihanan kodikas nyt kun kaikki oli paikoillaan ja kaikki matot lattiassa. En toivo mitään muuta kuin nopeeta kuntoutusta, että voisin asua kotona ja käydä sitä kautta kuntoutuksessa! Viettää normaalia elämää oman kullan kanssa. Ei oo ihanampaa, kuin käpertyä oman kullan kainaloon illalla "työpäivän" (tää kuntoutus käy ihan työstä) jälkeen ja jakaa päivän tapahtumat ja viettää sitä NORMAALIA arkea... Rakastan häntä eniten, kun hän jaksaa olla mun rinnalla kaiken tän keskellä ja tsempata mua eteenpäin <3

tiistai 18. elokuuta 2015

Onnee siltsuu!!

Vitsi oli niin mahtava siltsun konsertti! Kyl se mies vaan osaa viihdyttää ja ennenkaikkea laulaa! Aivan mahtava ääni ja karisma, siinä ois monella opeteltavaa. Mun suosikki kohta oli Valtteri Torikan ja Jarin yhteislaulu "You raise me up". Meni ihan kylmät väreet koko kropassa. Jälleen kerran vaan jalat osotti oman näkemyksensä pyörätuolissa istumisesta ja lääkkeiden ottamisen pitkittymisestä. En vaan yksinkertaisesti pystyny olee loppuu asti... Se jäi harmittamaan ihan suunnattomasti ku jouduttii lähtee puol kymmenen aikaa. Toivottavasti jossain vaiheessa tulee se päivä, että pystyn oleen loppuun asti. Seuraavaksi on se futis/musiikki juhla/ottelu 6.9 Hyvinkäällä, että jos siellä jaksais olla sitte kokonaan, kun saa tällä kertaa vähä lääkettä mukaa. Olisipa Jari sielläkin laulamassa ja Haloo Helsinki, mut oikeestaan kaikki käy! Siitäkin tulee upee tapahtuma. En malta odottaa!!!

torstai 13. elokuuta 2015

Tää ei voi olla todellista!!!"

Miten tässä aina vittu käy näin!!! Voi helvetin helvetti!!! $aa#%£¥#%$<*£#..... Miten tää on mahdollista, miks mä aina onnistun tässä... Ei sitä muuttoa nyt sitten vielä tulekaan, vaan siirtyy nyt ainakin kaksi viikkoa, ehkä vielä enemmän. Mä en luota enää mihinkää ennen ku oon oikeesti siirtyny fyysisesti sinne. Miks mun piti taas innostua ja hehkuttaa, että joo nyt pääsen pois sairaalasta ja paskat. Tänne mä taas jään makaa tähän sänkyy. Joo päiväkuntoutus jutut säilyy ja pääsen sinne joka arkipäivä... Ei vaan paljo lämmitä, kun kerkesin jo hypettää tätä niin paljon ja pakkaa jotain tavaroita ja kertoo jo kaikille, että muutan 17.8. Nyt tuli niin märkä rätti vasten kasvoja ja matto lähti niin lujaa jalkojen alta etten kerenny kissaa sanoa... Tää on niin turhauttavaa!!! Kaikki sanoo, että kyl tää aika menee nopeesti, mutta kun on odottanu jotain kohta kolme ja puolivuotta, niin eikö tää jo riitä...

maanantai 10. elokuuta 2015

Oikeejalkakin alkaa toimia!!!

 Ei vitsi mun oikeejalka esittää elonmerkkejä!! Sain sen nostettua suorana patjasta 10cm ilmaan. Mulle se on ihan huikee saavutus, koska se ei oo noussu sitten 2014 huhtikuun jälkeen. Eilen ekaa kertaa huomasin ku tulin suihkusta, että hitto vie sehän nousee ilmaan! Juhlittiin sitten hoitajan kanssa ja lyötiin yläfemmat ja olisin tanssinu, jos oisin pystyny. Vedin sit vuoteessa käsijammaillun. Voiko se olla se uinti, että näin pian se ois auttanu tohon jalkaan? Iha uskomatonta!!! 

Mulla on siis toiminut vasenjalka 2014 kesästä, siten että saan nostettua sen suorana patjasta jonkin verran ylöspäin ja pystyn vetään sen rinnan päälle. Nilkkat ei vielä aikalailla toimi ollenkaan. Varsinkaan oikee nilkka, mut vasemmas on pieniä elonmerkkejä. Oikee on siis ollut melkein mykkä viime keväästä saakka. Saan sen vedettyä rinnan päälle, kun joku auttaa sen alkuun, mut nyt se ei varmaan tarvi niin paljo apua. Kyllä mä tästä hitto vie vielä kävelen !!! 

perjantai 7. elokuuta 2015

Bulletproof tapahtuma

Tää koko juttu on lähteny ihan lapasesta! En ois ikinä uskonu, että tää paisuis näin isoks. Yli päätään sitä 100km juoksu tapahtumaa on tykätty tuhansia kertoja ja siitäkin on kehittymässä yli iso tapahtuma. Kuulin että osa mun RUK-kavereista aikovat juosta viimeisen 10km Tuomaksen mukana. Ihan huippu juttu!! Mitähän muuta siellä viel tapahtuu...

Tää bulletproof tapahtuma Hyvinkäällä on paisunu ihan uskomattomiin svääreihin. Ihan mahtavaa, että niin moni haluaa sinne vapaaehtoisesti tulla esiintymään ja pelaamaan. Oon super kiitollinen kaikille! Saan ihan kylmiä väreitä, kun ajattelenkin sitä fiilistä mikä siellä tulee olemaan. Kyllä tässä on pakko lähteä itsekin paikalle!! 6.9.15 Hyvinkäällä tavataan!

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Uinti reissu

Ei vitsi oli niin hauskaa käydä vihdoin uimalla tekees fysioterapiaa. Mä vaan nauroin ekan vartin, kun jalat pyrki pintaan koko ajan. Tuntu että niissä ois ollu kellukkeet. Todella omituinen fiilis... Pepun kanssa sama ongelma, ei voinu sukellella ku peppu nousi väkisin pintaan ja samoin jalat. Niissä on kadonnu se kaikki "lihasmassa", niin siksi ne pyrkii pintaan. Oli tosi vaikee hallita, että ne ois pysyny sielä pohjassa, siihen piti oikeen erikseen keskittyä. Parasta oli ettei se lisänny kipuja yhtään toi treeni. Hiton hauskaa siellä kyllä oli!! Vesi on niin mun elementti, rakastan uimista, sukeltamista ja veteen hyppimistä. Vielä en oo hommannu laitesukellus lupia, mutta eiköhän sekin päivä koita vielä.

Tehtiin vesijuoksua ja kaiken näköstä muuta harjotetta, mutta kaikkein vaikeinta oli kuitenkin ihan perus kävely sielä vedessä. Piti niin keskittyä mihin se jalka menee ja ettei se taivu ulkokiertoon. Kaikista hauskinta on perus kelluminen selällään, kun laittaa korvat veden alle, niin ei kuule mitään muuta, kuin oman hengityksen, silloin olo on niin rauhallinen, että unohtaa kaikki kivut ja tän koko paskan tapahtuman. En malta odottaa seuraavaa kertaa!! <3

tiistai 4. elokuuta 2015

Muutto lähestyy!!

Huh huh tässä on ollu niin paljo tapahtumaa ja sattumaa, että oon unohtunut ihan kokonaan kirjottaa tänne. No ensiks, muuttopäivä on lyöty lukkoon! Jätän tän ehkä liiankin tutuksi tulleen sairaalan ja sen käytävät ja siirryn kuntoutukseen!! Wuhuu! Työvoitto ainakin näille ihanille hoitajille, jotka ovat pitäneet mut hengissä ja järjissä. Vähä huonommalla luonteella varustettuna oisin voinu olla vähä eri osastolla... Jotenkin oon vaan jaksanu taistella päivästä toiseen! Se on ihan täysin perheen jäsenten, ystävien, hoitajien ja teidän lukijoiden ansiota, kun ootte jaksanu tsempata mua koko ajan eteenpäin. Iso kiitos teille kaikille! 

Olin tossa viime perjantaina ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen ihmisten ilmoilla kaupungilla leffassa! Oli ihan huikeeta, tuijotin vaan sitä ihmispaljoutta typeränä, mut nautin niin joka solulla siitä, että olin vihdoin päässy ulos ja kaupunkiin asti. Oltiin kattoos Jurasic world pe puoli kuusi ja kiitos sille herrasmiehelle joka auttoi mut takaisin pyörätuoliin kesken leffan. Jouduin lähteen sieltä hieman ennen loppua noiden typerien jalkasärkyjen takia. Ärsytti ihan suunnattomasti, että ne vielä hallitsee mun elämää niin paljon! Helvetti!! Mut ei niistä nyt ihan näil näppäimil oo pääsemäs eroon joten pakko tottua, että joskus on vaan pakko jättää leikki kesken, kun sitä vähiten haluaisi.

Tänään pääsen ekaa kertaa altaaseen tekeen treeniä. Tätä oon odottanu koko ajan, että koska pääsen kuntoutuu altaaseen ja nyt vihdoin maha on siinä kunnossa, että lupa on myönnetty. Siitä tulee niin siistii, sukeltelen vaan koko ajan ja pysyttelen siel pohjassa. Ehkä se paine mikä sielä muodostuu auttaa noita jalkoja. Ei voi tietää, mut toivon ainakin niin!