maanantai 18. tammikuuta 2016

Wimonen yö!!!

Oli niin monta mustaa hetkee, kun ajattelin ettei tätä päivää ikinä tuu... Nyt se on vihdoin täällä! Pääsen kotiin!!! Omaan ihanaan kotiin, missä ei tuoksu hajustamaton pesu- tai liuotinaine... (Mun parvekkeella palaa vanhanajan myrskylyhdyt, jonka tuoksu vie merelle saaristoon...) Voin alkaa keskittyy opiskeluun, kun ensin pääsen arkeen kiinni. Olen ollu 3v8kk laitoksessa, joka tuntuu ihan käsittämättömältä, että yleensäkin oon selvinny siitä "selvinpäin". Olis voinu helposti kehkeytyä psykoosi tai jotain muuta yhtä kauheeta, ihan pelkästään kipulääkkeiden määrän takia. Nyt olen pystynyt vierottaan itseni kaikista opiaattiperäisistä lääkkeistä. :)))) Nua vaan!! Vielä viime vuoden alussa en olis koskaa uskonu et onnistun siinä. Nyt ei muuta kuin nauttiin tästä vuodesta!!


Muista seurata myös instagramissa nimimerkillä heidifoxell.
Siellä voit seurata mun kohellusta lähes päivittäin...

maanantai 11. tammikuuta 2016

Huonot uutiset ja hyvät uutiset

Kuntoutuksen edetessä olen joutunut kohtaamaan uusia haasteita ja pettymyksiä. Mulla todettiin matala selkäydinvamma, joka ei johdu ampumavammasta vaan keväällä 2014 tapahtuneesta hoitovirheestä, jonka takia olin liian kauan hapettomassa tilassa. Oon joutunut hyväksyyn, että mun ensisijainen liikkumisväline on pyörätuoli. (Tällä hetkellä) Kävelyä ei ole voitu harjoittaan viime syksynä ollenkaan kovien kipujen takia. Alaraajoista on kadonnut lihasmassa melkein kokonaan, joka on vaikeuttanut kävelyharjotusten toteuttamista. Kaikki "tuki" sanalla alkaneet jutut ensin pelotti ja ärsytti. En halunnut myöntää itelle että tarvin jotain tukia jalkoihin, että kävelyä pystyttäisiin alottaa treenaamaan. Näiden asioiden hyväksyminen on ollut vaikeinta. Mutta mun tuomio ei oo vielä ohitse. Suuri vatsaleikkaus, missä on tarkoitus tehdä uudet vatsalihakset on vasta aikaisintaan kahden vuoden päästä. Sen jälkeen on taas pitkä kuntoutuminen. Täytyy toivoo, että se ei olisi näin pitkä aika. 

Hyvät uutiset! 19.1.16 muutan vihdoin takaisin kotiin!! Tää kuntoutus on mennyt ihan älyttömän nopeesti, mutta tää lähes neljä vuotta laitoksessa on ihan järjetön aika. Oon niiiiin onnellinen että se on ohi nyt. Oon saavuttanut kuntoutuksessa sen, että pystyn elään yksin enkä tarvitse apua, vaikka on osittainen parablegia.. Onneks on tullu alotettuu kunnolla urheileen taas niin se vie ajatukset muualle ja helpottaa pahaa oloo, kun voi purkaa turhautumistaan. 

PS: mun menoja ja kuntoutumisen voi seurata nyt myös instagramissa ihan nimellä HeidiFoxell.....