sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Siirtyminen 5.9.2012

Aloin olemaan paremmassa kunnossa, eikä minun vieressä enää tarvinnut olla kokoajan hoitaja. Teholla ei ole hoitaja kelloja, niin sain sellaisen lehmänkellon. Sitä aina soitin, kun minulla oli jotain asiaa, ja hoitaja juoksi luokseni nopeasti.. Pikkuhiljaa sain luvan juoda enemmän, jopa 600ml päivässä. Aloin tilaamaan kaikkia eri limsoja, että sain eri makuja suuhun. Se 0,5dl pepsisnapsi sai niiiiiin paljon paremman olon etten pysty sitä selittämään. Colaa en juonut, koska halusin säästää sen sitten kun pääsen pois täältä.

Nyt on kulunut noin 4kk ja suurin riski alkaa olla ohi. Viime leikkaus missä ensimmäisen kerran otettiin ihoa reidestä mahalle. Leikkaus onnistui todella hyvin, mutta edelleen maha on puoliksi aukia. Se ei kuitenkaan haitannut ja alettiin suunnitella mun siirtoa päivystysosastolle. Ajatus arvelutti aluksi, että saisinko nukuttua siellä ja millaista se olisi, kun hoitaja ei ole kokoajan huudon päässä. Siirto kuitenkin tehtiin ja se tuntui paremmalta. Sai itsekin sellaisen tunteen että kaikki on parempaanpäin, eikä enää ole sellasta hätää. Leikkauksia on ollut niin paljon ettei sormet ja varpaat enää riitä millään. Niistä on jäänyt vaan sellainen olo päälle, että kokoajan on oltava valppaana. Nyt sai tilaisuuden rauhoittua ja nukkua rauhassa.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Puhekanyyli

Kaiken muun hyvän lisäksi, olin onnistunut saamaan leukalukon aikaan aluksi maatessani tajuttomana monta viikkoa. Alussa en pystynyt puhumaan ollenkaan, vaikka kuinka yritin. Seuraavaksi yritin kirjoittaa asiani ylös, mutta olin niin heikossa kunnossa ettei siitä saanut mitään selvää. Lopuksi mulle tehtiin sellainen taulukko missä luki eri asioita, että sain osoittaa mitä asiaa mulla oli... Voi video mua otti päähän!!! Ja tunsin itseni nii avuttomaksi!!

Lääkärit olivat keksineet kokeilla puhekanyylia, mikä tule kurkkuun tehtyyn reikään. Sellasen 10cm pitkän muoviputken päähän. Sen kautta sain tuotettua melkein normaalia puhetta. Se oli niin helpottavaa kun sai kertoa miltä tuntuu. No eihän tätäkään kauan kestänyt.. Menin taas jälleen leikkaukseen ja puhekanyyli hukattu leikkauksessa. Siskoni oli muuten tulossa käymään viikonloppuna ja odotin että saan puhua hänen kanssaan pitkästä aikaa. Leikkaus menee hyvin ja minua herätellään siitä ihan normaalisti. Kun virkoan alan osoittaa kanyylia hoitajalle, kun en pystynytkään enää puhumaan, koska se oli vaihdettu leikkaus-salissa. Hoitaja alkaa etsiä kanyylia ja kyllähän sen arvas että ei se sitä löydä!! Ne meni hukkaamaan sen ja koko sairaalasta ei löydy toista. Vasta viikonlopun jälkeen tulee uusi. Olin nii tyytyväinen ku siskoni saapui viikonloppuna ja odotti että saisi vihdoin jutella mun kanssa, (Kuitenkin joutui matkustaan yli 400km) no jäipäsekin sitte vaan haaveeksi.

Tuntuu ettei mikään onnistu. Kaikki yritykset menee pieleen. Joka paikkaan sattuu ja leikkauksia jatketaan... Enkä pysty purkamaan asioita niinku haluaisin!