sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Siirtyminen 5.9.2012

Aloin olemaan paremmassa kunnossa, eikä minun vieressä enää tarvinnut olla kokoajan hoitaja. Teholla ei ole hoitaja kelloja, niin sain sellaisen lehmänkellon. Sitä aina soitin, kun minulla oli jotain asiaa, ja hoitaja juoksi luokseni nopeasti.. Pikkuhiljaa sain luvan juoda enemmän, jopa 600ml päivässä. Aloin tilaamaan kaikkia eri limsoja, että sain eri makuja suuhun. Se 0,5dl pepsisnapsi sai niiiiiin paljon paremman olon etten pysty sitä selittämään. Colaa en juonut, koska halusin säästää sen sitten kun pääsen pois täältä.

Nyt on kulunut noin 4kk ja suurin riski alkaa olla ohi. Viime leikkaus missä ensimmäisen kerran otettiin ihoa reidestä mahalle. Leikkaus onnistui todella hyvin, mutta edelleen maha on puoliksi aukia. Se ei kuitenkaan haitannut ja alettiin suunnitella mun siirtoa päivystysosastolle. Ajatus arvelutti aluksi, että saisinko nukuttua siellä ja millaista se olisi, kun hoitaja ei ole kokoajan huudon päässä. Siirto kuitenkin tehtiin ja se tuntui paremmalta. Sai itsekin sellaisen tunteen että kaikki on parempaanpäin, eikä enää ole sellasta hätää. Leikkauksia on ollut niin paljon ettei sormet ja varpaat enää riitä millään. Niistä on jäänyt vaan sellainen olo päälle, että kokoajan on oltava valppaana. Nyt sai tilaisuuden rauhoittua ja nukkua rauhassa.

11 kommenttia:

  1. Leikkauksia tosiaan ollut jo aivan mieletön määrä ja hurjalta kuulosta sekin että mahaan otetaan ihoa reidestä. Kuitenkin aivan mahtava juttu, se että aloit olemaan paremmassa kunnossa ja varsinainen toipuminen pääsi alkamaan. Onnistunut siirto päivystysosastolle on myös mahtavaa ja että sait mahdollisuuden nukkua rauhassa, sillä varmaan on tullut monta unetonta ja huonosti nukuttua yötä vietettyä.
    Ja säästetty Cola varmasti paras Cola ikinä :)

    VastaaPoista
  2. Olet ajatuksissani joka päivä. Nyt vasta monen päivän jälkeen kirjoitan. Voi kun tietäisin sanat, joilla voisin tuoda sinulle palasen iloa, hiukkasen keijukaisen pölyä. Kun saisin tietää, voisinko millään tavalla auttaa, auttaisin. Olen vain ääni tässä tekstissä. Lähetän sinulle kuvan sammaleisesta metsästä, hattivattien majasta, siellä olin tänään. Hoitolapseni kanssa. Emme koskaan tavanneet koululla, olin itse silloin sairauslomalla. Ei mitään niin vakavaa kuin sinun "lomasi". Mutta oli aikaa miettiä. Joskus jopa niin paljon, että se potutuksen määrä oli enemmän kuin tehtyjen työvuosien määrä. Laita ajatuksiasi muistiin, ota yhteyttä, jos keksit keinon, jolla voisin tuoda elämääsi pienen lisävalon, jotta polkusi olisi kirkas kulkea. Terveisin Terhi Solja

    VastaaPoista
  3. Todella mukava kuulla että pyyhkii paremmin. Myös jotenkin todella koskettavaa kuulla miten 0,5dl pepsiä saa ihmisen noin iloiseksi :) Toivottavasti paranet pian, pääset kotiin ja jatkamaan poliisin hommia!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä Fox!

    Ajan saatossa vointisi on käynyt montakin kertaa mielessä ja sitä on muiden vanhojen koulukavereiden kanssa mietitty, joten mahtavaa ja helpottavaa kuulla, että olet jo parempaan päin ja nimenomaan, että voit itse kertoa asiasta.

    Tapahtunut oli epäreilua ja täysin järjetöntä, eikä siitä voi mennä lausumaan mitään kliseitä, joten voin vaan toivoa kaikkea parasta sinulle tästä eteenpäin!

    VastaaPoista
  5. Olin todella järkyttynyt, kun kuulin alkuvuodesta, ettet ollut päässyt edes kotiin. Tästäkin päivityksestä on melkein 2 kuukautta ja haluaisin tietää, mitä sulle tänään kuuluu. Toivon että parempaa.

    Oltiin samaan aikaan koululla ja olin paria kurssia aikasemmin alottanut. Juttukavereita varmasti riittää, mutta jos haluat turista lisää samaa ikäluokkaa olevan kollegan kanssa, niin pistä viestiä. jesumu85@gmail.com TSEMPPIÄ!

    VastaaPoista
  6. Voimia ja jaksamista sinulle

    Pekka Mustonen
    ex-yk

    VastaaPoista
  7. Mieletön sisu sulla! Olet ollut monesti monesti mielessä, ja olen niin iloinen että taistelet ja paranet! Tsemppiä ja voimia sinulle!!! Terveisiä Kotkasta.

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä vaan Heidi. Tänään tehtiin Kauhavalla Sulle omistettu crossfit-wod - kovin missä olen tähän mennessä ollut!
    Yhdeksän vuotta sitten makasin itsekin teholla hengityskoneessa epäonnistuneen "rutiini"-suolistoleikkauksen jälkeen. Vatsa alkoi mätänemään ja valtava leikkaushaava jätettiin auki vuodeksi ja reidestähän siihen mullakin otettiin ihoa.
    Kerron tämän sen vuoksi, että kaikki luulivat etten selviä - mutta itse olin niiin lääkkeistä sekaisin että en osannut olla huolissani. Enempi piti keksittyä hengittämiseen siten, ettei kävisi koko ajan niin älyttömän kipeää.
    ...minulle sanottiin jopa, että luultavasti ei voi enää edes juoksuaskelta ottaa...
    Sitten loistavat kirurgit Tukiainen/Leppäniemi tekivät samanlaisen leikkauksen jollaisilla hoidettiin myöhemmin esim. vatsaan ammuttuja saksalaisia yk-sotilaita!
    Vatsani saatiin kiinni vuoden kuluttua ja myöhemmin juoksin puolimaratonin, vaikka en tykkää yhtään juoksemisesta.
    Nyt olen tehnyt jopa yli sata vatsaliikettä saman harjoituksen aikana!!!
    Jostakin jouduin luopumaan ja niinpä minusta tuli entinen ilmavoimien hävittäjälentäjä.
    Kuitenkin tämä oli parasta mitä minulle on sattunut, koska tämän aikana huomasin kuinka moni ihminen välitti minusta. En ollut sitä ihan kunnolla älynnyt.
    Jos minäkin, niin kyllä Sinäkin! Pidä mieli virkeänä vaikka varmaan sattuukin välillä aika pahasti. Me tuetaan Sinua.

    VastaaPoista
  9. Voimi sinulle!! Olet kyllä sellainen voimanainen! Turussa crossfit salilla tehtiiin sinulle voimia tuova wod. Oli todella hurjasetti!! Etäparannusta täältä suunnalta! Kerrothan kuulumisista ja paranemisesi edistymisestä!!

    VastaaPoista
  10. Huh huh, kyllä nousi kyyneleet silmiin lukiessani blogisi läpi jonka kaveri oli FB:ssä jakanut. Muistan kyllä tuon Hyvinkään tapauksen ja lehtien kirjoitukset "loukkaantuneesta nuoresta naispoliisista". Tsemppiä kovasti sinulle <3

    VastaaPoista