maanantai 16. helmikuuta 2015

Oinas

Voi hemmetin oinas! Kaikki pitäis aina saada heti nyt jo, eikä hetkenpäästä.. Oon  menny liian pitkälle ja mehustellu onnesta,että jee nyt pääsen muuttaa sairaalasta ees vähäksi aikaa pois!! Mutta sitten saan keskiviikkona (11.2.15) kuulla, että maaliskuun alussa olisi taas iso leikkaus...... Miks tää aina menee näin?!! Juuri kun olen edes vähän pääsemässä pois tästä kopista, minkä oon ees vähä sisustanu pirteenmäksi. Jään tänne makaan ainakin seuraavat 4kk, tai ehkä jopa kauemmin. Juuri kun olin ruvennut pääsemään kunnolla kävelyn makuun, vaikka linkasta alaspäin ei ole mitään toimintaa, saa ne sidottua oikeeseen asemtoon. Yläkropan kunto on kehittyny huimasti, kun viime keväänä en jaksanu edes nostaa käsiä niin että olisin voinut petä naamaa pesulapuilla. Oon tässä kohta kolme vuotta opetellut käveleen, niin alkaan pikkuhiljaa ärsyttää!! Tietysti tää ei oo turha leikkaus ja vie varmasti parantumista eteenpäin, mutta rupee nää leikkaukset olee jo niin tuttuja , että tuntee melkein kaikki leikkaus-salihoitajatkin, kun leikkauksia ja erinlaisia operaatioita on kertynyt varmaan yli 150. Oon menny jo sekasin laskuissa paljo niitä on. Mut sen tiedän että hohdan varmasti pian pimeässä kun erinlaisia säteilykokeita on tehty jo niin paljon.

10 kommenttia:

  1. tosi paljon voimia!

    mun tuttu viime vuonna joutui pahaan onnettomuuteen kesän alussa. vaikka hän oli teholla melkein puoli vuotta, en koskaan lakannut toivomasta ja uskomasta parantumiseen - osittain en aluksi tajunnut tilanteen vakavuutta. pitkään oli hengityskoneessa (putki kurkussa, ei pystynyt puhumaan) ja alkuaikoina taisi olla koomassakin eikä tunnistanut sittenkään ihmisiiä/pystynyt kommunikoimaan.

    vaikka lääkäri sanoi yhdessä vaiheessa, että toivoa ei enää ole. vatsaa ei saa kuntoon, eikä mitään voi enää tehdä, monien leikkauksien ja ylä- sekä alamäkien jälkeen tuttuni asuu tällä hetkellä kotona ja pystyy elämään suhkot normaalisti (toki uusi ruokavalio on pitänyt opetella mm. yhden munuaisen takia). Kävelykyn sujuu uskomattoman hyvin, kun vielä teholla kesän lopussa piti auttaa istumaankin monen hoitajan voimin.

    eli aina on toivoa, tsemppiä ja malttia sulle!

    VastaaPoista
  2. Miekin olen oinas ja vielä aprillipäivänä syntynyt. Ja haaveet on ja vauhdilla heti kaikki tänne ja sit kauhee masis, kun ei se systeemi mennytkään, niin, kun olisin halunnu.. No sit tulee uus juttu ja taas innosta puhkuen asian kimppuun. Onneks osataan kuitenkin nopeesti saada se ilo takas. Tsemppii vaan sinne! Voimaa ja jaksamista ! T. Satu

    VastaaPoista
  3. Mukava huomata, että kaiken paskan keskellä sulla on vielä huumorintajua tallella. Jatka kettu taistelua, sillä oot onnesi ansainnut. Päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
  4. Se ois sitten paras kesä kun pitäisi laittaa kesäkampaus ja lähteä kopista, jos leikkauksesta toipuminen veisi sen nelisen kuukautta. : ).

    Sinulla on rikoksen uhrina henkinen toipuminen vienyt voimia, keskimäärin veikkaisin, että pari vuotta kestää päästä psyyken kanssa normaalitilanteeseen jos pystyy parantumaan. Sinä olet psyykkisesti mielestäni mahtavassa kunnossa, taas maallikkokomenttina, huom.

    Energiasi on ihan mieletön juttu, kiitos sulle tästä blogistasi, mahtavaa : )!

    VastaaPoista
  5. Vaikea edes tajuta että ihmisen pää voi kestää kaiken tuon mitä sinun tiellesi on laitettu!!! Käsittämätöntä! Olen monesti ajatellut sinua kun on muka olevinaan huono päivä ja kaikki jurppii...äkkiä se kelkka kääntyy! Sinun sisusi ja mahdoton energia tarttuu, kiitos siitä! Toivottavasti seuraava leikkaus avaa nopeampaa tietä toipumiseen ja pääset pois sieltä pienestä huoneesta nauttimaan kesästä, elämästä ja paremmasta voinnista. Kiitos kun kirjoitat! :)

    Hanna

    VastaaPoista
  6. toivoa on aina, niin kauan kun ihminen hengittää. Välillä eletään minuutista toiseen ja huomaa, että selvisin. Seuraavassa käänteessä koko elämä nollaantuu uudestaan. Olen ajatuksissa aika useasti ja mie tyttö rukoilen.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Eksyin ihan vahingossa blogiisi. Todella pysäyttävää. Paljon olet joutunut kestämään, mutta olet aivan hemmetinvahva! Tsemppiä sinulle ja valoa päiviisi :) !

    VastaaPoista
  9. Suosittelen sulle luettavaksi Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa ja varsinkin kahta teosta sarjan alkupäästä; Kunnan Jauhot ja Täysi Tuntiraha. Kertoo kans omanlaistaan selvitymistarinaa periaatteella "vielä minä näytän" Ite ammennan niistä sisua omiin arkisiin vastoinkäymisiini....

    VastaaPoista