keskiviikko 31. elokuuta 2016

Mielenlujuus ja herkkyys

Olen aina ollut todella päättäväinen ihminen ja hoitanut asiat itsenäisesti. En ole tarvinnut ystävää suojakilveksi tai vanhempaa. Itse päätin mennä armeijaan ennen koulua kasvamaan ja se oli paras päätös ikinä, vaikka en tuntenut sieltä ketään, mutta sain uskomattoman hyviä ja ihania ystäviä. Vihdoin kun aloitin poliisikoulun en sieltäkään tuntenu ketään, vaan olin päättänyt jo pienenä, että minusta tulee poliisi. Kaikki sitä ennen käydyt koulut veivät mua eteenpäin sen unelman tavoittelemiseksi. Nyt kun joudun taistelemaan elämisen arvosta ja tulevaisuudesta mun päätökset ja tavoitteet horjuu välillä. Kun se omatekeminen ei riitäkkään tarvin lisätsemppiä ja tällä hetkellä yksioleminen on todella raskasta, kun kerkeen ajatella kaikki pahimmat skenaariot päässä moneen kertaan.

(Mitä jos en pystykkään enää käveleen, en voi sitte enää olla poliisi. Mitä jos nää kivut ei koskaan lopukkaan, joudunko turvautuu vähä vahvempaan ku alkoholi sen turruttamiseksi, mutta sitte vihaisin itseäni ikuisesti. Mitä jos jäänkin yksin, tuleeko musta hullu koira-akka jolla on seittemän koiraa yhtäaikaa. Mitä jos...mitä jos...mitä jos...) 

Lopulta löydän itseni taas itkusena ja kaikki vastoinkäymiset tuntuu niin suurilta, että sekin saa mut masentuneeksi. Eihän mun tarvikkaan jaksaa nyt kaikkee yksin, enkä mitenkään jaksaisikaan, mutta se on erilaista mihin olen tottunut. Masennus on kyl kauhee sairaus, vaikka nyt onkin kyseessä traumaperänen, mutta silti. Hattua täytyy nostaa niille jotka siitä selviävät normaalissa arkielämässä. Niin moni kysyy miten mä jaksan tätä höykytystä, vastaan aina että pakko jaksaa ei oo muuta vaihtoehtoo. Hirveen usein nykyään tekee mieli luovuttaa, mutta kun sitä miettii uudestaan ja joka kantilta en vois koskaan luovuttaa. En vois tehdä sitä läheisilleni ja etenkään ittelleni!!

43 kommenttia:

  1. Ei ihme jos on raskasta! Olet käynyt läpi käsittämättömän mankelin ja sit vielä tämä. Toivon sydämestäni Sinulle kaikkea hyvää ja voimia parempaan huomiseen! Mutta ei ihme jos välillä on uuvuksissa. Toivomme kaikki sinulle parasta!

    VastaaPoista
  2. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja voimia, ei voi mitenkään kuvitella tuntemuksia, ja elämän älytöntä kohtuuttomuutta!

    Terveisin,

    Mikko

    VastaaPoista
  3. Elämä ei aina ole reilua mutta selviät kyllä! voimia ja parantavia ajatuksia!

    VastaaPoista
  4. hei Heidi, tsempiä ja voimia sinulle! Kun minua masentaa tai voin huonosti luen kirjoja. Siitä saan latausta ja voimat. Toivon sinulle pikaista parannusta ja jaksamista.

    VastaaPoista
  5. Voimia jälleen kovaan taisteluun! Olet jo kerran taistellut tiesi ylöspäin ja niin teet nytkin. Masennus on aivan järkevä reaktio tässä vaiheessa. Itsekin olen masennuksen sairastanut ja täytyy sanoa, että uusiutuminen pelottaa. Elämä on rankkaa, kun oikeasti ei jaksaisi muuta kuin maata sängyssä. Jo vaatteiden pukeminen oli rankkaa, muusta puhumattakaan. Ja lapsille piti tietysti yrittää näyttää virkeältä ja jaksavalta. Masennuksen aikana luin paljon ja pikku hiljaa jaksoin lähteä hieman myös ulos. Todella pienin hetkin. Sinulla on onneksi mitä parhain masennuksen tainnuttaja siellä vierelläsi; Hera! Koiran iloisuus ja hännän heilutus kummasti piristävät. Halaus!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä ja yksi hengitys, hetki, asia ja päivä kerrallaan! Olet sankari.

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä ja yksi hengitys, hetki, asia ja päivä kerrallaan! Olet sankari.

    VastaaPoista
  8. Itse olen saanut myös vastoinkäymisiä sairauksien muodossa enemmän ku tarpeeksi, mutta silti mennään hetki kerrallaan eteenpäin.Vietä aikaa rakkaan koiran kanssa paljon, itselleni kipupsykologi määräsi ajanviettoa oman koirani kanssa, koska sillä on niin iso merkitys hyvinvoinnille.Paljon tsemppiä arkeen, helppoa ei taatusti ole, mutta oot monelle meistä todellinen Sankari!

    VastaaPoista
  9. Itse olen saanut myös vastoinkäymisiä sairauksien muodossa enemmän ku tarpeeksi, mutta silti mennään hetki kerrallaan eteenpäin.Vietä aikaa rakkaan koiran kanssa paljon, itselleni kipupsykologi määräsi ajanviettoa oman koirani kanssa, koska sillä on niin iso merkitys hyvinvoinnille.Paljon tsemppiä arkeen, helppoa ei taatusti ole, mutta oot monelle meistä todellinen Sankari!

    VastaaPoista
  10. Päivä kerrallaan ja muilta tukea saaden! Olen seurannut läheltä leukemiaan sairastuneen matkaa, hoitoja, yksinäisyyttä, masennusta. Itsekin masennuksen sairastaneena. Käsittämätön lasti sinulle on annettu, mutta selviät varmasti! En osaa edes kuvitella miten yksin ihminen on tuossa tilanteessa, kun on liian paljon aikaa miettiä asioita. Niitä synkkiäkin.. Minusta tuo masennus on ihan normaali reaktio. Ihminen suojelee eri tavoin itseään. Selviät varmasti tuostakin taistelusta, kuten minunkin läheiseni! Itse olen luovuttanut läheiselleni kantasoluja ja tekisin sen heti uudelleen, jos joku tarvitsisi. Ihan kenelle tahansa! Onko sinulla tukihenkilöä, joka olisi aiemmin sairastanut myös leukemian? Lämmin halaus sinulle ja tsemppiä jokaiseen päivään!

    VastaaPoista
  11. Kun omat voimat loppuvat, saamme heittäytyä rakastavan Jeesuksen käsiin, joka siitä lähtien kantaa meitä ja pitää meistä huolta :)

    VastaaPoista
  12. Ai kas kas, joko täällä on vittu-vittu-vittu-hokeminen loppunut?? Tässä meillä on oikein poliisin irvikuva, ei voi muuta sanoa. VITTU VITTU VITTU oli pääasia, kun ensimmäisen kerran tätä paskablogia julkisuudessa mouhottiin ja satuin vilkaisemaan.
    Toivottavasti et tihrusilmä IKINÄ palaa poliisiksi enää!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne: Poista asiaton ja törkeä postauksesi ja heti!

      Poista
    2. Anne: Poista asiaton ja törkeä postauksesi ja heti!

      Poista
    3. Oletko tosissasi vain onko tarkoituksesi vain provosoida? Poistathan kommenttisi, kiitos!

      Poista
    4. Sinähän se vi**u näytät olevan oikea sivistyksen esikuva. Osaatko edes hävetä?!
      Kukaan ei pakota lukemaan tätä blogia, jos kerran noin kovaa toisen karmea kohtalo vituttaa. Oletko miettinyt, kuinka onnekas sinä olet, kun sinua ei ole ammuttu hirvikiväärillä lähes kuolettavasti, eikä sinulla ole syöpää. Kuinka itse haluaisit itseäsi silloin kohdeltavan. Tällä tavalla, kun sinä nyt kohtelet Heidiä? Tyhmäkin voi vielä olla, mutta ei idiootti.

      Poista
    5. Anne, jotain rajaa ja onko empatia tuttu sana ?

      Poista
    6. Täällä on oman elämänsä koulukiusatut kaulapartamiehet purkamassa pahaa oloaan. Parempi kuin ei anna niille huomiota, haluvat juuri tätä. Deleteä vain.

      Poista
    7. Anne. Miksi vainoat? Olet aiemminkin kirjoittanut täällä epäasiallisuuksia. Vainoamisesi vaikuttaa jo sairaalta.

      Poista
    8. Nyt ei kyllä ole tässä blogissa asiallinen ihminen liikkeellä. Ihan pikkasen vois miettiä mitä kirjottaa ihmiselle joka on käyny kuoleman rajalla ja kokenu muutamassa vuodessa varmasti elämänsä pahimman vastoinkäymisen mitä ikinä voi kuvitella.
      Varmasti VITUTTAIS SINUAKIN ANNE.
      Katoppa peiliin ennenku menet henkilökohtaisuuksiin !!!!!!!!

      Poista
    9. Nyt ei kyllä ole tässä blogissa asiallinen ihminen liikkeellä. Ihan pikkasen vois miettiä mitä kirjottaa ihmiselle joka on käyny kuoleman rajalla ja kokenu muutamassa vuodessa varmasti elämänsä pahimman vastoinkäymisen mitä ikinä voi kuvitella.
      Varmasti VITUTTAIS SINUAKIN ANNE.
      Katoppa peiliin ennenku menet henkilökohtaisuuksiin !!!!!!!!

      Poista
  13. Tsemppiä kovasti sinulle!

    VastaaPoista
  14. Voimia, voimia, voimia. Olet esimerkki taistelijasta kaikille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi, ota Jeesus sydämeen, voin sanoa 100 % varmuudella et tule pettymään, katso monien kristittyjen silmiin (sieluun) sieltä loistaa valo josta itsekin pääset osalliseksi kun otat Jeesuksen sydämeen !

      Poista
  15. Kuten Heidi yhdestä postauksesta huomaat, jollain on asiat vielä HUONOMMIN! Joten kyllä kai jatketaan positiivisella mielellä eteenpäin, aivan kuten olet mennyt tähänkin asti.

    VastaaPoista
  16. Kiitos Heidi kun jaat ajatuksiasi ja toivottavasti jaat jatkossakin. On inspiroivaa lukea sinun tekstejä ja olla omalla ajatuksella mukana. Hyvä laittaa joku moderoimaan, ettei tarvitse itse lukea kaikkia turhia kommentteja täältä.

    Itse olen käynyt läpi myös hieman samanlaisen loputtomien vastoinkäymisten sarjan ja samoin vaimoni, ennen kuin tapasimme. Välillä olin luovuttanut ja mietin, että tämän on loputtava heti. Mutta ei ja onneksi päivä kerrallaan näki asioita, mitkä muistutti että olin etuoikeutettu olemaan olemassa ylipäätään ja se ei ollut keneltäkään pois. Moderni lääketiede on huikeaa, upea nähdä miten pitkälle on tultu. Ennen asiat jotka olivat varma loppu, ovat vain nykyään haasteita. Nyt kun olen terve ja asiat paremmin, työkykyä tavoitellessa käytän ohessa aikaa muiden auttamiseen. Se tuo voimia myös itselle, nähdä että voin antaa ihmiselle, vaikka usein tuntuu että olen ollut vain se saava osapuoli.

    Nauti kaikesta pienestä ja suuresta mitä voit. Se koskee sinua, olit sitten terve tai sairastit. Joskus voimia on vähemmän, mutta muistuttaa itseään, että on uskomaton tuuri olla tiedostava yksilö tässä loputtoman suuressa maailmassa. Etsi ja arvosta kauneutta, sitä on kaikkialla. Ympäröi itsesi sillä. Kuuntele musiikkia, katso kuvakirjoja/elokuvia/sarjoja ja nauti taiteesta kaikissa muodoissa. Itse käytin aikani kun olin sidottu sänkyyn siihen, että hain inspiraatioita ja opettelin uusia asioita. Ajattelin, että nyt kun pari vuotta menee tässä niin samalla voin käyttää sen tervehtymisen lisäksi siihen, että olen parempi ja osaavampi ihminen kun nousen niiltä sijoilta. Käytännössä opetin itselleni avoimen yliopiston kursseja ja sain nopeamman startin uuteen elämään, jonka olin päättänyt hankkia. Siitä tuli samalla missio minulle ja haasteeni ei suinkaan ollut sairauden vain kanssa kamppailu, vaan olin päättänyt saavuttaa muutakin. Vaikken huippusuorituksiin ehkä päässyt, mutta piru vie paremmin varmasti kuin moni muu. Ja vaikka olosuhteet eivät paranisi, niin ainakin minä taistelen todennäköisyyksiä vastaan ja aion itse olla paras mihin pystyn.

    Ja aina on lupa kääriä itsensä pumpuliin ja nauttia asioista. Kiitä ihmisiä jotka ovat ympärilläsi, he ovat huikeita ihmisiä, kuten olet sinäkin. Harmi kun itsellä ei ollut koiraa tai muutakaan eläintä, olisi varmasti tuonut iloa päiviin heikompiinkin hetkiin. Itse en ole uskovainen ihminen, mutta välillä uskon karmaan. Kun eteen sattuu paljon vastoinkäymisiä, se valmistelee minua selvästi johonkin parempaan. Se testaa, pystynkö olemaan hyvä ihminen vielä heikoimmillanikin. Ja olen päättänyt pystyä. Pidä pää pystyssä, olet inspiroiva ihminen ja kunhan olet taistellut lääketieteelliset taistelusi, olet juuri oikea ihminen jakamaan tuntemuksia mielen lujuudesta. Toivottavasti ihmiset ympärilläsi ovat hyviä tyyppejä, sillä kaikki me tarvitaan samalla tukea. Mutta uskon ja toivon heidän olevan vähintään yhtä huippuja tyyppejä kuin sinä. Nyt syvään henkeä. Vaikka juuri nyt ei olisikaan paras fiilis, ei tarkoita etteikö parin vuoden päästä tästä olisi. Käytännössä olin peloton, koska mikään ei pelottanut minua enää, halusin vain käyttää kaiken ajan kuin olin voimissani, tekemään jotain itselleni, jotta ehkä voisin antaa joskus eteenpäin.

    Laitan tähän pari omaa leffavinkkiä jotka inspiroivat minua kun olin toipilas:
    - 127 Hours
    - The Pursuit of Happyness
    - The Bucket List
    - Seven Pounds
    - Shawshank Redemption
    - Peaceful Warrior
    - Eat Pray Love
    - Million Dollar Baby

    TV-sarjoista kelpasi kaikki jotka piti hymyn huulilla, suosikkeina That 70's Show, Friends, Modern Family, Curb your Enthusiasm ja sairaalassa paljon aikaa viettävänä toki Scrubs.

    P.S. Olet inspiraatio ja upea taistelija. Näytä niille ja pistä hanttiin kivulle, se muistuttaa siitä että paljon parempaa on tulossa ja nyt siitä pitää vain vissiin maksaa.

    VastaaPoista
  17. Kyllä nyt taas pientä ihmistä on koeteltu/koetellaan! <3 <3 Koirulistasi olisi mukava kuulla ja, että miten se sinua auttelee. :)

    VastaaPoista
  18. Itsekin kovia kipuja kärsineenä ja kärsivänä,
    (onneksi vain nyt enää hetkittäin).. luen mielelläni Heidi sun avautumisia.
    Vaikka sairaus aina tulee silloin kun sitä ei todellakaan kaipaa niin näillä pelikorteilla mennään. Jokainen kipu sairas ihminen näkee niin itsensä sun kirjoituksissa. Mutta tuo leukemia.Mun täti sairasti vaikeaa leukemiaa yli 30v sitten.Sille hommattiin noita biologisia lääkkeitä Usa:ta ja se toipui. Sai lapsenkin myöh.joka on nyt jo 25v.Joten sen sanon että sitkeesti vaikka niitä voimmasanoja käyttäen usko ja päätä että sinullekin löytyy lääke tuohonkin yllättäjään.Jos sulla joskus jalat menee - toivon että olet niitä poliiseja joita voisi lähestyä netin tai muuna poliisina. Onhan noita jalkapuolia muillakin aloilla kun pää kerran toimii. Me itse asetamme rajoitteemme jos vammaudumme ihan terveestä ihmisestä. Toivon että saat sopivat lääkkeet ajoissa ja jatkat suunnitelmia eteenpäin. Sairaus ja puutos on vain hidaste ja kanssaihmiset vaikuttaa siihen tuleeko siitä este. Siinä mielessä jokaisen lukijan olisi syytä katsoa noita vammmaisolympialaisia. Kaikkeen pystyy kun on päämäärä selvä. Terv. Kolppajalka ex-pankkitoimihenkilö

    VastaaPoista
  19. Moi,
    Kyllähän sua Heidi nyt koetellaan isosti... Täytyy nostaa hattua noin kuvaannollisesti, olet mielettömän sinnikäs ihminen jota on pakko ihailla.
    Kukaan ei varmaan tiedä miltä susta tuntuu, moni voi kyllä jollain lailla myötäelää mukana, vaikka masennuksen kokeneena. Sitä sanotaan että menee päivä kerrallaan... itsellä kun oli "haastavaa" aikaa niin päivä tuntui hirmu pitkältä ajalta... aloin pilkkoa päivää pienempiin osiin, tunti kerrallaan, se tuntui sopivalle.
    Tuntuu ettei mitkään sanat riitä kuvaamaan mutta toivotan kuitenkin tosi paljon tsemppiä!!!

    VastaaPoista
  20. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja voimia,todella paljon tsemppiä

    VastaaPoista
  21. Tsemppiä Fose! Olet ajatuksissa��

    VastaaPoista
  22. Ei yksin tarvitsekaan kamppailla, kiitos kipujen miehen ja sairauden tuttavan.

    http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes.+53%3A1&rnd=1478474160632

    VastaaPoista
  23. Nyt ei ole vähään aikaan tullut blogitekstiä,toivottavasti siellä olisi taas toipuminen menossa parempaan suuntaan ja yllättävän äkkiä muuten tulee taas uusi kesä kun lumetkin jo suli:) Kovasti tsemppiä sinne taas!

    VastaaPoista
  24. Moi Heidi. Minullakin on blogi ja ajattelin, että se varmasti piristää mieltäsi kun kerron elämästäni siinä ja se löytyy sivuilta http://akkapentu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  25. Tuntuu ihan kohtuuttomilta yhden ihmisen läpikäytäviksi nuo kaikki kokemasi vastoinkäymiset :( Itsekin masennuksen kokeneena voin vain todeta että siihen sairastuminen on tuon kaiken keskellä täysin ymmärrettävä, ja toivon, että saat avuksi terapiaa, lääkkeet ja läheisiltäsi kaiken tarvitsemasi tuen. Paljon parantavaa voimaa sulle. Muista että aina ei tarvitse eikä pidä jaksaa puskea yksin. ❤️

    VastaaPoista
  26. Tsemppiä Heidi <3 Olet esimerkkinä meille muille sisusta ja taistelutahdostasi. Älä luovuta, vaikka kohtuuttomalta tuntuu tuo sinun taakkasi. Usko voimaasi ja valoisuuteesi <3 Uskon, että sinun on tarkoitus jäädä henkiin ja sinulla on vielä paljon annettavaa maailmalle, odota vaan kun tuut kaikista rankoista jutuista voittajana <3 Vaikutat lämpimältä ihmiseltä <3 OOT IHANA <3

    VastaaPoista
  27. Hei Heidi!

    Jostain kumman syystä olen ajatellut sinua viime aikoina. Me emme tunne toisiamme, mutta näin uutisen sinusta jokin aika sitten ja olet ollut sen jälkeen paljon mielessä. On käsittämätöntä, kuinka paljon kärsimystä sinun osaksesi on tullut. Sitä ei pysty ymmärtämään. Uskomatonta on se, kuinka olet taistellut katkeroitumista ja luovuttamista vastaan. En tiedä mikä tilanteesi on tällä hetkellä, mutta todella toivon että tauti on talttumassa ja toipuminen voi jatkua. Ja että tavoite on voimassa. Haluan toivottaa sinulle paljon voimia ja ilon hetkiä adventin ja joulun aikaan. Olet ajatuksissa ja rukouksissa. Terveisin Titta

    VastaaPoista
  28. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  29. Voimaa paranemiseen!

    VastaaPoista
  30. Tsemppiä sinulle oikein sydämeni pohjasta.Näimme tänään sinut Arto Nybergin ohjelmassa.Ihanaa,että sinulla on edes rakkauspakkaus Hera.Meidän rakkauspakkauksen nimi on Jeni.Live Your Dream niin kuin Kalevala Korun Duudsosonien korussa sanotaan.

    VastaaPoista
  31. Moi Heidi! näin sinut Arto Nybergin ohjelmassa myös. Kiitos, kun jaat tarinasi. Se antaa minulle perspektiiviä. Hieno äiti sinulla! Ihana myös kuulla, että ystävystyit fysioterapeutin ja psykologin kanssa. Kaunista. Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
  32. Oli mielettömän hieno nähdä nyt sinut haastattelussa, toivon sinulle parannusta ja hyvää mieltä ja jatkoon voimia!

    VastaaPoista