sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Hermokipu

Hermosärky on kyllä ihmeellistä.. Jatkuva särky, polttelu, kiristäminen ja kirvely. Jalat tuntuu kuin ne olisi tulikuumassa puristimessa ja varpaankynnet ois käännetty kattoo ja vähä potkittu lasia sinne väliin. Tää tunne on on joka päivä koko ajan enemmän tai vähemmän voimakkaana mutta hetkeäkään ei ole taukoo.. Yritä siinä nyt sitte keskittyä lukemiseen tai yritä kyyneleet silmis tehdä fysioterapiaa.. Mut joo tiedän, ei oo ku yks suunta ja se on ylöspäin... Pakko tän kivun on loputtava joskus.

21 kommenttia:

  1. Voimia kovasti,ei sulla ainakaan asennetta puutu nainen!!<3

    VastaaPoista
  2. On "kiva" lukea kuulumisiasi täältä. Vaikka en tunne sinua niin toivon sinulle kaikkea hyvää ja uskon paranemiseesi. Itse hain poliisiksi mutta en päässyt muutaman pisteen takia, nyt olen ensihoitaja mutta tarkoituksena on vielä päästä sinisiin haalareihin. Miten sulla on muuten mennyt? Täältä paljon tsemppiä ja toivottavasti tämäkin viesti saa sinuun edes pikkiriikkisen lisää sisua! Toiveikasta kesää toivottaen ensihoitaja-A!

    VastaaPoista
  3. http://www.vanhamoto.net/2014/07/off-topic-uskomattomia-taistelijoita.html

    VastaaPoista
  4. Moi!
    Löysin blogisi vasta tänään ja luin sen kertaheitolla läpi.. Muistan oman aikani sairaalassa oman onnettomuuteni jälkeen (lumilautailuonnettomuus 15v jonka seurauksena päädyin alaraajahalvaantuneena pyörätuoliin). Oma tarinani ei vedä vertoja sun koettelemuksille, ei mitenkään ja eka ajatus olikin että "kyllä mä olen päässyt vähällä".. Pystyn samaistumaan tuohon "tuntuu kuin seisoisi kuolleen lihan päällä" meininkiin.. siltä mustakin tuntuu kun nousen keppien tai rollaattorin kans seisomaan kun nilkat on poissa pelistä.. mulla tunto puuttuu polvista alaspäin joten sellaset lihatikut siellä vaan tuntuu olevan joilla ei mitään tee.. Särkyjä mulla ei onneksi enään ole ja toivon että sunkin säryt loppuvat! Olen ite nyt 12 vuotta ollut tuolissa ja koomista on että olen vammautunut ns samana päivänä kuin sä mutta eri kuussa.. itelläni 26.3.2002 on tuo mullistava päivä.. Mä pidän peukkuja, tsemppaan koska tiedän jollain tasolla mitä käyt läpi. Mä kirjotin omasta laitosajastani leikkausten ja kuntoutuksen jälkeen päiväkirjaa ja voin sanoa että sen lukeminen näin monta vuotta myöhemmin on auttanu ymmärtää ja käsitteleen niitä vaikeita tunteita ja ajatuksia mitä onnettomuus sillon nosti pintaan. Ihminen voi käydä aika alhaalla mutta kuten itsekin sanoit, suunta on aina vaan ylöspäin.. ja niinä päivinä ku vituttaa ja ahistaa nii aina kannattaa muistaa vääntää huumoria edes jostain asiasta.. sillä pääsee pitkälle!

    Tsemppiä, jaksamisia ja suuret peukut täältäpäin! :) oot uskomaton nainen! ja mä tiedän, että unelmat on tehty toteutettaviksi (ei niitä kukaan muu voi toteuttaa ku itse) joten oon satavarma että sä palaat vielä, vahvempana ku koskaan, takas työelämään! :)

    -ulla-

    VastaaPoista
  5. Hei
    Hienoa että olet jaksanut kirjoittaa tarinasi, sen jakaminen on arvokasta.

    Olisin halunnut laittaa sinulle henkilökohtaisen viestin, mutta en löytänyt maili osoitettasi.

    Jos haluat sen minulle laittaa niin minä löydyn täältä...

    https://www.facebook.com/pages/EKOre-LifeStyle/135837469770638?sk=timeline

    VastaaPoista
  6. Selviät. Paranet. Voimistut. Kaunistut. PALAAT.

    Yst. terv.
    www.karjalastakajahtaa.fi

    VastaaPoista
  7. Kirjoitan nyt vielä, kun jäi vaivaamaan viime kirjoitukseni. Jos vaikka luitkin sen kommentin :) Kun kirjoitin, etten jaksa sellaista ylitsemppausta laittaa. Tarkoitin sitä, että toivon kyllä syvästi, että jaksat käydä läpi rankan toipumisprosessin ja pääset eroon kivuista ja pystyt taas elämään ilman muitten apua. Mutta en oikein saa itseäni kirjoittamaan sellaisia liirumlaarumeita, joissa pelkkiä ruusuja maalailisi taivaalle, kun samaan aikaan tietää, miten vaikeaa toipumisprosessia käyt läpi ja että olet jatkuvissa kovissa kivuissa. Siinä ei varmasti tunne itseään "maailman vahvimmaksi" tai muuta. Eikä sinun sitä tarvitsekaan olla, ihminen sinä olet kuten me kaikki muutkin ja kukaan ei ole niin teräksestä tehty, ettei heikkoja hetkiä tulisi.

    Muista niinä heikkoina hetkinä, ettet ole ainoa ihminen, joka on joutunut käymään läpi todella rankkoja hoitoja äärimmäisen vakavien ja vaikeitten loukkaantumisten jälkeen. Ja kärsimään samanlaisia kipuja kuin sinä... varmasti toivottomuutta tuntien aika ajoin.... ja jotka sitten jossain vaiheessa, kun ovat jaksaneet, ovat saaneet huomata kipujen olevan enää kaukaisia painajaisia. Se ikävä kyllä vakavassa vammassa vie aikaa, kuten sinulla nyt ja kuten täälläkin joillain kommentoijilla on ollut omakohtaista kokemusta. Ehkä vaikeina hetkinä ajattelemalla näitä muita, jotka ovat kokeneet samanlaista saat sitä pientä lisäpotkua. Että huonollakin hetkellä se pieni kipinä säilyy ja taistelet, koska et käy toivotonta taistelua. Todella kovaa sellaista kyllä.

    Oletko maailman vahvin nainen??? ;) En tiedä ja inhoan "ylisanoja ja -ilmauksia", mutta jos vain haluat, olet varmasti riittävän vahva toipumaan hyvään kuntoon!! Jos sen tietäminen auttaa heikkoina hetkinä, että tuntematonkin ihminen ajattelee sinua toivoen sinun toipuvan, niin tässä nyt sen omalta osaltani ilmaisen.

    Huuda, itke, naura... mitä vain, mutta jaksa!!!!

    VastaaPoista
  8. Vetäsi tämä blogi hiljaseksi siihen nimmeen, että itku piäsi. Olet sankari, voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Sitä tässä miettinyt, kun lukenut nyt blogiasi, että onko vatsa/suolisto jo alkanut olla sen verran paremmassa kunnossa, että olet päässyt sen puolesta keskittymään enemmän tuohon kuntoutukseen, fysioterapiaan. Sehän kuitenkin, kaikesta kivuliaisuudesta huolimatta, olisi hieno asia. No, selvinnee aikanaan, kun jaksat paremmin. Pärjäilehän ja juoksuta sairaalan henkilökuntaa, kiusa se on pienikin kiusa ;)

    VastaaPoista
  11. Onko lääkekannabis kokeiltu jo?

    Neurologian erikoislääkäri voi määrätä Sativexia. Mahdollisuus että tuo toimii on aika pieni (HYKS:n kipukliniikalla 20% koehenkilöistä hyötyi lääkekannabiksen käytöstä), mutta jos tilanne on tuo niin eikö kannattaisi kokeilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että poliisi(kokelas) alkaisi poltella kannabista, vaikka tämä veisikin kivun?

      Poista
  12. Paljon voimia ja jaksamisia <3 Olet sitkeä sissi

    VastaaPoista
  13. Löysin blogisi sattumalta! Ei voi muuta kun ihailla sitkeyttäsi ja elämänasennettasi! Olet upea! Itsekkin halvaannuin mutta jotenkin tämän blogin lukemisen jälkeen oma elämä pyörätuolissa suhteellisen itsenäisenä ei ole mitään verrattuna kärsimyksiisi! On todella vaikea kuvitella kipua, jota tunnet! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja luen jatkossakin blogiasi. Tsemppiä kuntoutumiseen!! <3

    VastaaPoista
  14. Hei!

    Minun on jo pitkään pitänyt lukea blogisi, tapahtuma liippasi läheltä, sillä serkkuni oli Medarissa auttamassa osuman saanutta portsaria ja kaiken kaaoksen keskellä. Kova on ollut huoleni kaikkien puolesta, joita räiskintä kosketti ja olen ajatellut sinua sitkeänä, vahvana ja päättäväisenä selviytyjänä. Olen niin pahoillani, että elämäsi pistettiin uusiksi niin väkivaltaisella tavalla ja toivon, että saat sen takaisin omanlaiseksesi.

    Hermokivun kuvailusta tuli mieleen, että olet varmasti osaavien lääkärien käsissä, mutta olethan myös kipulääkärin potilaana? Onhan kokeiltu eri epilepsialääkkeet, neuroleptit ja näiden yhdistelmiä? Kyselen, sillä olen itse elänyt kasvojen hermovauriokivun kanssa kohta kymmenen vuotta ja kokeillut varmaan kaiken mahdollisen manausta lukuunottamatta. Tiedän, minkä helvetin kipu voi luoda, miten sen sulkee ja mustaa mielen ja välillä koko maailman. Miten se nielee kaiken hyvän ja koittaa hallita sinua. Koita sinä päästä kipusi hallitsijaksi, se on sinun kipusi, ei kenenkään muun ja siten sinulla on iso valta siihen. Oma mieli on vahvin ase taistelussa sitä vastaan muiden menetelmien rinnalla. Ei ehkä nyt lohduta, mutta luota minuun kun sanon, että siihen myös tottuu, kipukynnys muuttuu, asenne kipua kohden muuttuu ja sinä opit elämään kipusi herrana. Se vie aikansa ja on välillä aivan perseestä -anteeksi kielenkäyttöni- mutta se on suurilta osin sinun vallassasi.

    Toivon sinulle voimaa ja rakkautta. Voi paremmin kuin muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä ja ´Rohkeaa´ mieltä sulle sinne taisteluusi !

      Poista
  15. Olet esirukouksissamme. Kannamme sinua Herran eteen, että jaksaisit kivun kanssa taistelussa ja saisit avun viimein siihen. Ole rohkealla mielellä, älä anna kivun lannistaa
    Siunausta ja voimia jokaiseen päivääsi!

    VastaaPoista