Home...
Onko parempaa paikkaa kuin oma koti <3. Kävin kotona viime torstaina sitten tammikuun 2014. Oli niin ihanaa päästä kotiin ja tutkin mitä kaikkee oon ostanu netistä ja yrittänyt sisustaa sitä. Se oli ihanan kodikas nyt kun kaikki oli paikoillaan ja kaikki matot lattiassa. En toivo mitään muuta kuin nopeeta kuntoutusta, että voisin asua kotona ja käydä sitä kautta kuntoutuksessa! Viettää normaalia elämää oman kullan kanssa. Ei oo ihanampaa, kuin käpertyä oman kullan kainaloon illalla "työpäivän" (tää kuntoutus käy ihan työstä) jälkeen ja jakaa päivän tapahtumat ja viettää sitä NORMAALIA arkea... Rakastan häntä eniten, kun hän jaksaa olla mun rinnalla kaiken tän keskellä ja tsempata mua eteenpäin <3
Nyt kuullostaa hyvältä suunnalta! :)
VastaaPoistaIhanaa, jatkahan blogiasi vielä kotiutumisen jälkeenkin.
PoistaHyvä juttu!Mietin samalla itseäni,olen niin kotona viihtyvä,että jo päivänkin poissaolo aiheuttaa vieroitusoireita : )Sanoin aina sairaalassa että oikea paraneminen alkaa vasta kotona,silloin on myös henkinen puoli tasapainossa.
VastaaPoistaKuntoutus käy kyllä työstä,ja nimenomaan ruumiillisesta työstä,olen ymmärtänyt että sulla oli ennen tätä tapausta kova kunto,se auttaa sinua paljon,olet tottunut vaatimaan kropalta paljon.
Tämä oli hienoa kuulla,päivä paistaa vaikka sataa,ainakin täällä turun seudulla.Hyvää päivän jatkoa ja tsemppiä tuonne jumppaan.
Lisäys vielä tuohon koti ikävään,oltiin viisi päivää eräillä hiekkasärkillä täyshoidossa,kun kotiin jäi nelijalkainen lurppakorva,oli kotikaipuu aika kova.
PoistaTais pentu luulla että hänet hyljättiin lopullisesti,voi sitä riemun määrää kun palattiin kotiin,saimme kaikki perusteellisen naaman pesun.
Sen jälkeen ei koira ole jättänyt minua hetkeksikään,nykin nukkuu munjalkojen päällä kun tätä kirjoittelen.
Nyt kyllä pakko yhtyä torstin tekstiin mulla meinaan oli ihan sama juttu että oieka paraneminen alkoi kunnolla sen jälkeen kun pääsin 10kk sairaalassa olon jälkeen kotiin niin huomas ihan selviä muutoksia paranemisessa ja kuntoutus kyllä käy ihan työstä nimimerkillä kokemusta on ja sen jälkeen kyllä oli mukava tulla kotiin ja ruveta lataa akkuja seuraavaak kertaa varten mutta nyt voi kyllä sanoa että täällä vantaallakin rupes aurinko paistaa tuon sun viestin jälkeen heidi
VastaaPoistaHienoa! Tsemppiä ja mukavia päiviä sinulle :)
VastaaPoistaElämä on ihanaa!!
VastaaPoistaIhan mahtava juttu. Sä kyllä pääset tolla sisukkuudella vielä pitkälle elämässäsi <3 ihailtava asenne sulla elämään. Kaikkea hyvää sinulle <3
VastaaPoistaLuin jostain, ettet voisi tanssia enää (käsijammailut) - kyllä voit! Olen itse harrastanut pyörätuolitanssia nyt 3,5 vuotta. Tsemppiä eteenpäin :-D
VastaaPoistaT: Anonyymi aikku ptt
PoistaOlen lukenut blogiasi ja täytyy myös todeta, että harvalla on tuollainen asenne elämään ja mitä kaikkea olet läpi käynyt..todella ihailtavaa :)! Tsemppiä tulevaan ja Hyvinkäällä nähdään hyvän asian merkeissä! :)
VastaaPoistaTsemppiä sinulle ja pidä kiinni unelmasta. Tässä on itsellä oppimista tuosta asenteesta! Elän elämääni normaalisti ja pidän jokaista tervettä päivää itsestään selvänä, mutta näistä päivistähän pitäisi aivan oikeasti nauttia!
VastaaPoistaNämä saakelin asehullut, eiköhän tälläkin ollu jo vikaa pitkään. Aseet pois epävakailta mutta ei kaikilta. Itsekkin harrastan ampumista ja mitään syytä ei ole hakea mun aseita pois. Ampumaratoja lisää, sielä tervepäiset voi harrastaa. On äärinmäisen julmaa että vasta uransa alussa oleva poliisi joutuu kokemaan moista, jaksa ja taistele.
VastaaPoistaTsemppiä Tyttö,onneksi sinulla on rakkaita läheisiä,jotka ammentavat sinulle lisävoimia ja "Työntää" sinua etiäpäin ja päämäärä joka on saavuttamisen arvoinen
VastaaPoistaTervemenoa kotiin! Hienoa miten paraneminen sittenkin etenee. Kuntoutus on varmasti kovaa työtä, mutta jaksat sen takuulla tuolla asenteella. Toivon sinulle kaikkea parasta!
VastaaPoistaSinulla on mahtava elämän nälkä. Se on auttanut sinua paljon kaiken kokemasi keskellä. Hieno nuori nainen, joka ei ole vaikeuksien antanut nujertaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja tsemppiä. Ansaitset tosiaankin van kaikkein parasta.
VastaaPoistaElämä kantaa ja sillä on vielä paljonkin sinulle annettavaa!
VastaaPoistaPaljon tsemppiä kuntoutukseen, toivottavasti pääset pian nauttimaan kodistasi. Ja tsemppiä tarvitsee myös puolisosi, jolle tämä aika on varmasti ollut todella raskasta myös, sinusta tietenkin puhumattakaan. Tossa kohtaa sitä vasta huomaa miten paljon toista rakastaa, jos on lähellä menettää toisen. Teillä on ollut myös yhdessä paljon läpi käytävää ja se on varmasti lujittanut omalla osalla suhdettanne. Toivon kaikkea hyvää teille molemmille ja onneksi on vielä pitkä elämä edessä.
VastaaPoistaTsemppiä nimenomaan puolisolle/perheelle.Oma perheeni antsaitsee SUUREN
Poistakiitoksen.Oma mieliala menee käsi kädessä kipujen/särkyjen kanssa.
Emäntä on saanut liian monet kerrat "siipeensä"Mutta ollaan selvitty jokaisesta
notkahduksesta.
Läheiset ovat tietysti ne jolle ensimäiseksi helpoiten antaa kuulua kunniansa,katumus näistä tuli mulle lähes heti tapahtuman jälkeen.
Pienemmät lapseni ei ihan vieläkään tiedosta tilannetta,mutta jo kotoa "lentäneet"nämä jo tajuaa,eli ei kuittaile enää mulla niin herkästi : )
Toisaalta meillä on omassa perheessä jo kolme "sisar valkoista"joten
sekin on auttanut tilanteen ymmärtämistä.
Toisaalta olen nostanut "karvat pystyyn"jos alkavat liikaa paapoa ja neuvoa ; )
Joten sinulle ja varsinkin rakkaillesi,kannattaa puhua nää asiat selviksi,ettei ainakaan näiden takia kukaan pahoita mieltänsä.
Hyvää ja kaunista päivän jatkoa,ainakin täällä länsi-suomessa paistaa kirkkaalta taivaalta.
Aivan loistava uutinen! On jo aikakin että elämä välillä hymyileekin. Paljon tsemppiä kuntoutukseen ja ilon päiviä elämääsi!
VastaaPoistaAivan loistava uutinen! On jo aikakin että elämä välillä hymyileekin. Paljon tsemppiä kuntoutukseen ja ilon päiviä elämääsi!
VastaaPoistaIhanaa! Tiedän kyllä miltä oma koti ja rakkaat, tuntuvat pitkän sairaalajakson jälkeen. Tsemppiä ja ONNEA!
VastaaPoistaIhanaa tulevaisuutta Sinulle ja rakkaallesi!
VastaaPoistaJoko Tuomaksen maraton on ohi,en löytänyt mistään tietoa,eikä mulla oo naamakirjaa . (
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlen erittäin iloinen ja onnellinen puolestasi !!! Kaikkea hyvää elämääsi - sisulla eteenpäin :-)
VastaaPoistaIhania kuvia iltapäivälehdissä tuosta juoksutapahtumasta :-)
VastaaPoistaTuli ihan kyyneleet silmiin, kun katsoi kuvia sinusta ja Tuomaksesta.
Tsemppiä kuntoutukseen.
Mukava saada vihdoin kasvot nimimerkin taakse. Mahtava nähdä tuo palava tahto silmissäsi noissa videoissa ja kuvissa. Kukahan tuon parin viikon takaisen "epätoivoblogin" kahden viikon viivestä kirjoitti? :-) murtautuiko joku sun blogiin? :-P
VastaaPoistaNo johan löytyi tietoa,hienoa Tuomas,ja Heidi ottamassa vastaan.
VastaaPoistaTulin hyvälle mielelle.Tämä on varmaan "alkusoittoa"Sille Hyvinkää tapahtumalle.
En osaa kuvitella mitkä oli Heidin ajatukset kun Tuomaksen kaa tuli maaliin,tai osaan
sen verran,tuskin ainakaan surulliset ; )
Tsemppiä! Olet esimerkkinä meille muille, mihin usko, luja tahto ja elämänhalu voi viedä.. Uskon Vahvasti, että sinä selviät Voittajana tästä kaikesta.. Vaikka se on vienyt ja varmasti vielä viekin aikaa.. Mutta sinussa meillä on niin sisukas ja periksiantamaton nainen, että Pois Tieltä Kaikki Muut! Vaikka välillä saattaakin matkaan tulla mutkia, olet näyttänyt, että kova tahto todellakin vie läpi sen paljon puhutun Harmaan Kiven.. Pidä pää pystyssä ja säilytä iloinen luontosi.. Sinua ei pysäytä mikään!
VastaaPoistaP.S. Itse sain reilu puolitoista vuotta sitten "kuolemantuomion", kun mulla tehtiin diagnoosi aggressiivinen, pitkälle edennyt rintasyöpä.. Sanottiin, ettei oo kuin muutama kuukausi aikaa.. Mutta tässä olen.. Sinun esimerkkiäsi seuraten, en suostu luovuttamaan minäkään.. Kiitos Heidi, kun olet olemassa ❤
Poista