Hereillä väärässä paikassa

Tavallinen sairaalapäivä ei olekaan enää niin tavallinen.

Minut oli kuljetettu testiin röntgenhuoneeseen. Makasin röngenin pöydällä ja lääkärit ottivat useita kuvia vatsastani. Kun minua alettiin siirtämään takaisin sänkyyn, jokin meni pieleen. Katsoin peiton alle ja näytin hoitajille, että maha vuotaa taas. Jotain oli revennyt ja verta vuosi kunnolla. Kiireesti minua alettiin kuljettaa leikkaus-saliin. Lääkärit ja hoitajat juoksivat sängyn vierellä ja törmäilivät avonaisiin oviin ja käytävillä lojuviin laitteisiin. He kuljettivat minua kuitenkin väärään suuntaan, sänkyni ei mahtunut hissiin. Kiireesti he lähtivät kuljettamaan minua sairaalan toiseen päähän isompaan hissiin. Vatsasta vuosi paljon verta, vaikka lääkäri ja hoitaja painoivat sitä voimakkaasti kuljetuksen ajan. Leikkaus-salissa lääkärit kiireesti laittoivat minut leikkausvalmiiksi ja alkoivat tiputtamaan unilääkettä. Nukahdin nopeasti ja mietin mielessäni taas että taistele. 

Herään outoon tunteeseen, ihan ku joku nyppisi mahaani. Mitä hittoa tapahtuu, en saa silmiä auki tai liikutettua käsiä. Joku koskee muhun ja se tuntuu pahalta, kipeeltä, viiltävältä. Ihan kuin joku tatuoisi minua suurella neulalla. EI HELVetti lääkäri ompelee edelleen mun mahaa ja mä olen hereillä!!! En pysty huutamaan apua, enkä liikkumaan. Mahaan sattuu ja kuulen lääkäreiden puhuvan yläpuolellani. Jokainen tikki tuntuu uudelta viillolta mahassa. Yritän liikuttaa käsiä tai jalkoja mutta mikään ei liiku. Olo on kauhea, pelottava, epätodellinen. Voiko näin käydä oikeesti. Enkö ole kärsinyt jo tarpeeksi... 

Onneksi lääkäri lopettaa pian ompelemisen. Tunnen jonkun teippipeitteen revittävän vatsaltani ja sen jälkeen hoitajat siirtävän minut sänkyyn. Olen edelleen hereillä enkä pysty liikkumaan tai ilmoittamaan mitä just on tapahtunut. Yritän kääntää päätä, heiluttaa jalkaa, vilkuttaa kädellä mutta mikään ei vittu toimi. Unbe"fucking"lievable.

Kommentit

  1. Itse olen ollut vain kerran leikkauksessa (ei tietenkään millään tasolla verrattavissa) ja vaikka siinä on vähän epätietoinen olo ennen sitä niin kyllä sitä luottaa siihen että kaikki menee hyvin, lääkärit ja hoitajat osaavat kyllä hommansa, sitä ajattelee mielessään. Sinunkin lääkärisi ja hoitajasi ovat varmaan erittäin ammattitaitoisia ja päteviä. Uskoisin että ihan Suomen parhaimpia mutta virheitä sattuu kaikille…. Tietysti lähtökohdatkin olivat haastavat. Uusintavuoto ja taas hengenvaara, ei aikaa tehdä valmistavia toimenpiteitä ja suunnitelmaa, eli HÄTÄLEIKKAUKSEEN (ties montako sellaistakin olet joutunut läpikäymään).

    Yks kaks heräät ja vaan ajatus sekä tuntoaisti pelaavat ja samalla sinua sitten ”kidutetaan” mutta mitään et voi tehdä, mikä tunne…Varmaankin ainoa ajatus ja toive siinä kohtaa:
    NYT LISÄÄ SITÄ NUKUTUSAINETTA!!!!!
    mutta ei, ei sitäkään, kaikki menee sen vaikeimman kautta

    Oot tosiaan jo kärsinyt niin käsittämättömän paljon, ja sitten tällainenkin vielä kyllähän sitä nyt todella ajattelee, et ei tää voi olla enää olla totta, siis ihan oikeest niin kuin kirjoitit ”Unbe"fucking"lievable.”

    VastaaPoista
  2. Muistan kun luin kaks vuotta sitten iltalehdestä mitä sulle oli tapahtunu ja järkytyin... pitkään aikaan susta ei kuulunut mitään ja vaan mietin miten sulla menee.. kun nyt sitten löysin sun blogi-linkin ja luin tekstiäsi kyyneleet silmissä... oot uskomattoman urhea, älä luovuta äläkä anna periksi vaan jatka taistelua!!! Kirjoittele lisää kun pystyt, olet ajatuksissa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit